Kognitiivisen toiminnanohjauksen ja liikkumiskyvyn yhteys ikääntyneillä henkilöillä

Abstract

Kognitio ja liikkumiskyky heikkenevät ikääntyessä. Kognition osa-alueista erityisesti toiminnanohjausta tarvitaan tavoitteelliseen toimintaan ja sujuvaan liikkumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden toiminnanohjauksen ja liikkumiskyvyn välillä yhteyttä sairaalajakson jälkeen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Iäkkäiden kuntoutujien fyysisen aktiivisuuden edistäminen (Promotion of physical activity, ProPa) -tutkimuksen aineistoa. Toiminnanohjausta arvioitiin Trail Making Test (TMT) -testillä alkutilanteessa ja liikkumiskykyä Short Physical Performance Battery (SPPB) -testistöllä alkutilanteessa sekä 3 ja 6 kuukauden kohdalla. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä, ristiintaulukoinnilla (χ2) ja Kruskal-Wallisin testillä. Toiminnanohjauksen ja liikkumiskyvyn yhteyttä tarkasteltiin poikkileikkaus- ja pitkittäisasetelmassa lineaarisella regressioanalyysillä ja General Estimating Equation (GEE) -analyysillä.

Tutkittavat (n=100) olivat iäkkäitä (keski-ikä 79.4 ± 8.1 vuotta) ja liikkumiskyvyltään heikkokuntoisia (keskimääräinen SPPB-tulos kaikissa aikapisteissä <7 pistettä). Tutkittavien MMSE-testin keskiarvo oli 25.6 (± 2.6) pistettä. Heikko toiminnanohjaus oli yhteydessä heikompaan liikkumiskykyyn sekä alkutilanteessa että seurannassa (p≤0.01). Seurannassa liikkumiskyky parani kaikissa ryhmissä, ja aika (p<0.001) sekä ikä (p=0.004) olivat yhteydessä liikkumiskyvyn muutokseen. Heikon toiminnanohjauksen ryhmä paransi SPPB-summapistemäärää keskimäärin 1.4 pistettä vähemmän verrattuna hyvän toiminnanohjauksen ryhmään alku- ja loppumittauksen välillä (p=0.009). Vakioidussa mallissa toiminnanohjaus oli vahvemmin yhteydessä liikkumiskyvyn vaihteluun 6 kuukauden kohdalla (β=-0.240, p=0.033) kuin alkutilanteessa (β=-0.225, p=0.041), ja malli selitti liikkumiskyvyn vaihtelusta lopputilanteessa enemmän (34 %, p<0.001) verrattuna alkutilanteeseen (25 %, p<0.001).

Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että toiminnanohjaus ja liikkumiskyky ovat yhteydessä toisiinsa. On suositeltavaa, että heikon toiminnanohjauksen omaavat ikääntyneet henkilöt tunnistetaan sairaalavaiheessa ja selvitetään, millä tavoin heidän kuntoutumistaan tuetaan optimaalisella tavalla. Lisäksi, ikääntyneen väestön toiminnanvajavuuksien ennaltaehkäisemiseksi tulisi reagoida kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen riittävän aikaisessa vaiheessa.

Declines in cognitive function and mobility are associated with ageing. Executive function (EF) which is a subdomain of cognitive functions, plays an important role in purposeful actions and mobility. The present study aimed to investigate whether EF and mobility are associated in community-dwelling older adults after hospitalization.

The data was a part of Promotion of physical activity (ProPa) -study. EF was measured with the Trail Making Test (TMT) at baseline. Mobility was assessed with the Short Physical Performance Battery (SPPB) at baseline and after three and six months. Comparison between the groups was performed with one-way analysis of variance, cross-tabulation (χ2) and Kruskal-Wallis test. The cross-sectional and longitudinal associations between EF and mobility were examined with linear regression analysis and by constructing a General Estimation Equation (GEE) model.

Participants (n=100) were at old age (mean age 79.4 ± 8.1 years) and they had decreased mobility (SPPB score on average <7 points at baseline and follow-up). The mean MMSE score was 25.6 (± 2.6). Poor EF was associated with poorer mobility at baseline and follow-up (p≤0.01). During follow-up, mobility increased in all groups, and time (p<0.001) as well as age (p=0.004) were associated with the rate of change in mobility. Compared to individuals with good EF, those with poor EF increased their SPPB score on average 1.4 points less between baseline and 6 months follow-up (p=0.009). EF was more strongly associated with the explained variability in mobility at 6 months follow-up (β=-0.240, p=0.033) compared to baseline (β=-0.225, p=0.041) in the adjusted model. The explained variability in mobility at 6 months follow-up was higher (34 %, p<0.001) compared to baseline (25 %, p<0.001).

We conclude that there is an association between EF and mobility. Thus, we recommend that older people with poor EF should be identified during hospitalization and examined how their physical function can be enhanced optimally during rehabilitation. Moreover it is important to react to cognitive decline in an early stage in order to prevent functional limitation among older people.