Pariterapiaistuntojen hiljaisissa hetkissä esiintyvä asiakkaan itku ja itkun vastaanotto

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kuvailevaa tietoa pariterapiaistuntojen hiljaisissa hetkissä ilmenevästä asiakkaan itkusta sekä sen vastaanotosta. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 18 matalan äänienergian kohtaa, joissa ilmeni asiakkaan itkua. Nämä kohdat liittyivät kuuden eri pariterapiatapauksen seitsemään istuntoon. Itkun vastaanoton tilanteita tarkasteltiin vuorovaikutuksen havainnoinnin ohella hermostollisesta näkökulmasta tutkimalla osallistujien ihon sähkönjohtavuuden huippukohtia sekä niiden synkroniaa. Lisäksi tutkimuksessa haettiin tietoa itkun vastaanottoon liittyvistä terapeuttien subjektiivisista kokemuksista tarkastelemalla terapeuttien jälkihaastatteluja. Terapiaistuntojen matalan äänienergian kohdissa ilmenevät itkut erosivat toisistaan ensinnäkin intensiteetiltään: itkun ilmiasun perusteella erotettiin toisistaan liikutus, heikko itku sekä voimakas itku. Lisäksi itkut erosivat sen suhteen, kenen puheenvuorosta niihin tultiin. Suurimmassa osassa itku alkoi asiakkaan omasta puheesta, muissa tilanteissa itkua edelsi terapeutin esittämä kysymys tai reflektio, tai puolison kysymys. Terapeuttien huomion suuntaamisen ja empatiaa ilmentävien eleiden perusteella tunnistettiin terapeuttipareilla neljä erilaista tapaa vastaanottaa asiakkaan itkua: 1) tilaa antava, 2) itkuun houkutteleva ja käsittelyyn kannustava, 3) passiivinen sekä 4) ohittava vastaanottotapa. Ihon sähkönjohtavuuden huippukohtia esiintyi vähemmän matalan äänienergian kohdissa kuin niiden ympäristössä. Yhteensä ihon sähkönjohtavuuden huippukohtia ilmeni hieman enemmän asiakkailla kuin terapeuteilla. Itkevien asiakkaiden ja puolisoiden välillä huippukohtien määrissä ei ollut juurikaan eroa. Huippukohtien synkroniaa puolestaan ilmeni useimmiten itkevän asiakkaan ja toisen terapeutin kesken, minkä lisäksi synkroniaa havaittiin myös muiden osallistujien välillä. Kaikissa synkroniakohdissa itkun vastaanottoon liittyi empatiaa ilmentäviä eleitä. Tutkimustuloksemme toivat uutta tietoa pariterapiaistuntojen hiljaisissa hetkissä ilmenevästä asiakkaan itkusta ja sen vastaanotosta, jossa terapeuttien sanattomalla viestinnällä, kuten hiljaisuudella ja empaattisilla eleillä, oli tutkimuksemme perusteella merkittävä rooli.