Paavalin kääntymys Caravaggion kuvaamana

Abstract

Tutkin Michelangelo di Merisi da Caravaggion (1571–1610) öljyvärimaalausta Paavalin kääntymys (1601). Maalaus sijaitsee Santa Maria del Popolo -kirkon Cerasi-kappelissa Roomassa. Samassa kappelissa on kaksi muutakin maalausta. Esillä ovat myös Caravaggion maalaama Pietarin ristiinnaulitseminen (1601) ja Annibale Carraccin (1560–1609) Neitsyt Marian taivaaseenottaminen (1601). Olen tullut siihen tulokseen, että näillä kolmella maalauksella on keskinäinen vuoropuhelu, jota ei juuri ole aiemmassa kirjallisuudessa otettu huomioon. Käytän tulkinnassa hyödyksi taidehistorian opintojeni lisäksi teologian, uskontotieteen, filosofian, estetiikan, alue- ja kulttuurintutkimuksen ja kulttuuriperinnön tutkimuksen opintoja, joiden avulla esitän maalauksen tulkintaan uusia näkökulmia. Maalauksen tärkeä teema on ihminen tienristeyksessä, käännekohdan äärellä. Tämä teema on ajaton ja koskee kaikkia ihmisiä – katolisen kirkon opetuksen mukaan myös heitä, jotka ovat jo nukkuneet pois. Caravaggion maalaama Paavali makaa kädet ja jalat harallaan kuin rocktähti, sillä jumalallinen valospotti, totuuden välähdys, on sokeuttanut hänet. Paavali joutuu tutkimaan sisintään. Tappajasta syntyy uusi ihminen, joka julistaa rauhaa kaikille. Olen ollut koko aikuisikäni tekemisissä huonoista olosuhteista pelastettujen hevosten kanssa. Kolmas tärkeä tutkimuskohde onkin hevonen, joka täyttää maalauksen pinta-alasta valtaosan. Hevosen keskeisyydelle on löydettävissä runsaasti perusteita antiikin taruperinteestä, kirkon opetuksesta ja maalaustaiteen historiasta. Kilpailu maalareiden välillä oli armotonta, ja siksi Caravaggio panosti maalauksiinsa intohimoisesti. Hän teki tarkkaa taustatyötä ennen maalaamistapahtumaa. On epäuskottavaa. että hevonen olisi maalattu teokseen vain sen vuoksi, että maalari olisi halunnut osoittaa kilpailijoilleen ylivoimaansa vaikean hahmon maalaamisessa. Hevosen hoitajaksi tutkimuskirjallisuudessa usein arveltu mies on tulkintani mukaan ensimmäinen kristitty marttyyri Stefanos, jonka kivitykseen Paavali oli osallistunut. Toinen keskeinen löytöni on se, että teoksessa on mukana monella tasolla arkkienkeli Mikael. Caravaggion teokset näyttävät dokumentaarisilta, valokuvamaisilta, niissä on huumoria, ne ovat monitulkintaisia. Teosten väriskaala on poikkeuksellisen rikas. Valokuvaajana olen innoissani Caravaggion tavasta käsitellä valoa. Tulkinnassani teokseen maalattu valoilmiö tarkoittaa Kristuksen ilmestymistä, joka on symbolisesti puettu arkkienkeli Mikaelin miekan välähdykseen. Lähdekirjallisuudessa Caravaggio esitetään nerona, joka edusti uutta aikakautta. Hänet nähdään jopa modernismin perustajana. On myös kirjoitettu, että hänen todellinen suuruutensa löydettiin vasta 1900-luvun toisella vuosikymmenellä. Monet hänen maalauksistaan, kuten Paavalin kääntymys, ovat kuitenkin olleet samalla paikalla jo vuosisatoja ja palvelleet pyhiinvaeltajia sekä messussa kävijöitä samalla tavalla kuin nyt. Tämä arkinen seikka on mielestäni hyvin merkittävä. Teos toimii edelleen tehtävässään katolisen uskon artefaktina ja tärkeänä 1600-luvun alun Rooman kirkkotaiteen dokumenttina.