Vuoroasuminen ja moniulotteinen lapsen etu : kehysanalyysi ammattilaisten näkemyksistä.

Abstract

Tutkielmani tarkastelee lastenvalvojien ja perheasioiden sovittelua tarjoavien ammattilaisten näkemyksiä vuoroasumisesta ja lapsen edusta. Tutkielmani on laadullinen fenomenologishermeneuttinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty lastenvalvojien ja perheasioiden sovittelun ammattilaisten teemoitelluilla ryhmähaastatteluilla. Ryhmähaastattelujen litteroitu aineisto on analysoitu Erving Goffmanin (1986) kehysanalyysillä.

Haastatteluaineistosta oli löydettävissä neljä erilaista kehystä vuoroasumisesta. Kehykset eroavat toisistaan ammattilaisten kuvaamien erilaisten roolien, näkökulmien ja perspektiivien sekä lapsen edun muotoilujen näkökulmasta. Nimesin kehykset ihmissuhteiden kehykseksi, sopimukselliseksi kehykseksi, tasa-arvon kehykseksi sekä psykologiseksi kehykseksi.

Ihmissuhteiden kehyksessä painotetaan lapsen suhteen säilymistä molempiin vanhempiinsa ja vanhempien sekä lasten keskinäinen luottamus on tärkeää. Sopimuksellisessa kehyksessä korostuu lapsen huoltoa ja asumista koskevan ratkaisun sopimuksellisuus sekä vanhempien keskenään sopimat ratkaisut lapsen arjen sujuvuuden näkökulmasta. Tasa-arvon kehyksessä kontekstina on vanhempien välinen tasa-arvo ja yhteinen vastuunkanto lapsesta. Psykologisessa kehyksessä korostuu lapsen iän, kehitystason ja yksilöllisten piirteiden huomioimisen tarve vuoroasumisen muotoilussa.

Tutkimus osoittaa, että ammattilaiset tavoittavat vuoroasumiseen liittyvän moniulotteisuuden ja lapsen edun yksilö- ja tilannekohtaisen arvioinnin tarpeen. Jokainen kehys tuo oman näkökulman vuoroasumiseen ja siitä, mikä on lapselle hyväksi. Eri kehykset ilmenevät päällekkäisinä erilaisina näkökulmina ja ammattilaiset liikkuivat kehyksien välillä sulavasti. Ihmissuhteiden kehyksessä korostuu lapsen edun määritelmässä läheisten ihmissuhteiden vaaliminen, sopimuksellisessa kehyksestä käsin lapsen edun mukaista on, että vanhemmat sopivat vuoroasumisen käytännöstä lapsilähtöisesti ja yhteistyössä. Tasaarvon kehyksen näkökulmasta lapsen edun mukaista on, että vanhemmat kantavat vastuuta tasapuolisesti ja aidossa yhteistyössä. Psykologisessa kehyksessä lapsen edun mukaisena näyttäytyy lapsen psykologisen kehityksen tukeminen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen.