Myn kere sötha moder : om användning av adjektiv vid kvinnliga huvudord i Erikskrönikan

Abstract

Tämä tutkimus kartoittaa adjektiivien käyttöä naishahmojen yhteydessä vanhempaa muinaisruotsia edustavassa Eerikinkronikassa, joka on keskiaikainen riimikronikka 1300-luvulta. Kronikka kuvaa poliittisesti sekasortoista aikaa Ruotsin historiassa, jolloin kuninkaat ja muu ylhäisö taistelivat usein verisesti Ruotsin kuninkuudesta. Tässä ritareiden, kuninkaiden ja herttuoiden miehisessä maailmassa on kiinnostavaa kääntää katseensa hetkeksi naisiin ja tutkia, miten heistä tänä aikana puhuttiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin hyödyntämällä Eerikinkronikan suomennosta, josta tapaukset, joissa naisiin viitattiin adjektiiveilla, sanastettiin. Sitten kohdat etsittiin muinaisruotsalaisesta versiosta. Sekä suomenkieliset että muinaisruotsalaiset tekstikohdat taulukoitiin liitteeseen 1. Tutkimuksen aineiston analysoimiseen käytettiin lähilukua, jossa analysoitiin jokaisen adjektiivin sija- ja taivutusmuoto, vahva ja heikko taivutus sekä lauseenjäsenyys. Tutkimuksessa selvisi, että adjektiivien käyttö keräämässäni aineistossa oli melko suoraviivaista, yleisimmin käytetyn rakenteen ollessa olla-verbi + predikatiivi, jossa adjektiivi on nominatiivimuodossaan. Naisiin liitetyt adjektiivit viittasivat useimmiten ulkonäköön, ylpeyteen ja aateliseen syntyperään eivätkä juuri poikenneet keskiaikaisesta naisihanteesta. Eerikinkronikassa käytetty runomitta knitteli vaikutti tietyissä tapauksissa sanajärjestykseen, jolloin attribuutti oli siirretty pääsanansa jälkeen riimiparin luomiseksi.