”Joskus mää oon tosi aktiivinen ja joskus mää en melkein liikahdakaan” : diskurssianalyysi lähihoitajaopiskelijoiden liikkumiseen liittyvästä puheesta

Abstract

Liikkumisen määrän on havaittu laskevan nuoruudessa ja erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi. Ammattiin opiskelevien vähäinen liikkuminen onkin herättänyt huolta nuorten työelämävalmiuksista. Nuorten liikkumista tukevia ja siihen kannustavia, sekä sitä rajoittavia tekijöitä tutkittaessa havaittiin erityisesti sosiaalisen ulottuvuuden ja liikkumisen subjektiivisten merkitysten korostuminen. Nuorten liikkumisen ollessa moninaista ja muuttuvaa, olisikin tärkeää ymmärtää liikkumiseen liittyviä valintoja nuoren omasta näkökulmasta käsin. Tämän gradututkielman tarkoituksena oli kuvata nuorten lähihoitajaopiskelijoiden puheessa rakentuvia liikkumisen puhetapoja, sekä tunnistaa näihin puhetapoihin kiinnittyviä positioita. Aineistona toimi ryhmähaastattelu, joka kerättiin erään ammatillisen oppilaitoksen lähihoitajaopiskelijoiden ryhmässä (N=7). Tutkimuksen ammatillinen oppilaitos oli toiminut syksystä 2017 liikkuva opiskelu -hankkeen pilottioppilaitoksena ja lähihoitajaopiskelijoiden ryhmälle oli toteutettu sen puitteissa liikkumisen lisäämisen interventio. Ryhmäkeskustelu litteroitiin ja se analysoitiin diskurssianalyysillä. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena rakennettiin viisi eri puhetapaa: liikkuminen ongelmanratkaisukeinona, liikkuminen hyvinvoinnin tavoitteluna ja tukikanavana, liikkuminen olosuhteiden sanelemana, liikkuminen omana valintana ja liikkuminen kielteisenä asiana. Lisäksi analyysin tuloksena syntyi yhdeksän eri positiota, jotka rakentuivat lähihoitajaopiskelijoiden puhuessa itsestään liikkujina. Liikkuja-minää kuvattiin ennen kaikkea aktiivisena valintoja tekevänä omaan liikkumiseensa vaikuttajana. Muita positioita olivat muutostarpeen tunnistaja, helppouden tavoittelija, hyvän olon tavoittelija, itsensä ylittäjä, ryhmään kuuluja, liikkumisen toissijaiseksi asettaja, päätöksenteon ulkoistaja ja osallisuuden tavoittelija. Liikkumiseen liittyvä puhe oli moninaista, mutta siitä nousi voimakkaimmin esille yksilön oikeuksien, itsensä toteuttamisen ja vapauden korostuminen. Tutkielman pohjalta voidaan ehdottaa: (1) joustavampien liikkumisen vaihtoehtojen lisäämistä koulu- ja vapaa-ajan liikkumiseen ja (2) nuorten liikkumisen lisäämisen interventioissa tulisi ottaa nuoret mukaan oman liikkumisensa suunnitteluun ja pyrkiä vahvistamaan erityisesti onnistumisen kokemuksia sekä ilon ja ryhmään kuuluvuuden tunteita. Nuorten liikkumiseen liittyvän puheen tutkiminen on tärkeää, jotta pystytään ymmärtämään nuorten vähäistä liikkumista heidän omasta näkökulmastaan. Tämän gradun tuloksia voidaan hyödyntää nuorten liikkumiseen liittyvässä keskustelussa ja sen edistämiseen tähtäävässä toiminnassa.