Tanssipohjaisen kuntoutuksen soveltuvuus aivovammakuntoutujille

Abstract

Traumaattinen aivovamma aiheuttaa fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ongelmia, jotka lisäävät sosiaalista ja taloudellista rasitetta yksilölle sekä yhteiskunnalle hoidon kustannusten ja menetetyn työvoiman muodossa. Aivovamman monimuotoinen esiintyminen vaatii kuntoutukselta kykyä mukautua eriasteisiin toimintakyvyn haittoihin sekä tarvittaessa yhdistää eri terapiamuotoja.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää uuden tanssipohjaisen kuntoutuksen soveltuvuutta aivovammakuntoutujille kuntoutuksen turvallisuuden, toteutuksen ja osallistujien kokeman hyödyn fyysiseen, psyykkiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn kautta.

Tutkimuksessa oli vaihtovuoroinen koeasetelma, jossa A-ryhmä (n=6) sai tanssipohjaista kuntoutusta kolme kuukautta kaksi kertaa viikossa tunnin ajan. B-ryhmä (n=4) sai kuntoutusta A-ryhmän jälkeen; kontrollijaksot (3kk) olivat A-ryhmällä intervention jälkeen, B-ryhmällä ennen interventiota. Tanssipohjaisessa kuntoutuksessa tanssinopettaja ohjaa koreografian ja fysioterapeutti avustaa kuntoutujaa saavuttamaan haluttu liikemalli oikeassa rytmissä. Terapian sisällöt olivat strukturoituja jokaisen osallistujan toimintakyky huomioiden.

Kuntoutuksen hoitomyöntyvyys oli suuri. Yksi osallistuja joutui keskeyttämään tutkimuksen intervention aiheuttaneiden epilepsiakohtausten vuoksi. Osallistujat kokivat kuntoutuksen eniten hyödylliseksi fyysisen toimintakyvyn sekä kokonaishyödyn (9/10, sd 1.9) osalta. Kuntoutus lisäsi vartalon toimintakykyä heti intervention jälkeen, mutta ryhmien välillä ei tapahtunut merkitseviä muutoksia. Tanssipohjainen kuntoutus on turvallinen ja moniaistillinen terapiamuoto aivovammakuntoutujille tukemaan muuta kuntoutusta. Laajempaa tutkimusta tanssikuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan vielä.

A traumatic brain injury (TBI) causes a variety of physical, emotional and cognitive impairments for the individual. It has a social impact by loss of work force and an increase in health care costs. The diverse symptoms and needs caused by TBI require suitable adjustments from rehabilitation.

The purpose of this study was to assess the feasibility of a new dance rehabilitation concept for TBI patients by viewing the implementation and safety of the intervention. The subjective experiences of the participants were assessed as well.

Dance rehabilitation combines dancing and neurological rehabilitation. It is formed by a dance teacher who teaches the choreography and a physiotherapist who assists the patient in achieving the right movement as well as possible. This study used a cross-over method; there was no separate control group as each participant acted as their own control by adding a three-month control period before or after the actual intervention. The participants were divided randomly into two groups: group A and group B. Each group had measurements at the baseline, after three months and after six months. The trial lasted for a total of six months for each participant. Group A had 60-minute dance rehabilitation lessons twice a week for the first three months and group B had their lessons for the last three months after group A.

The overall satisfaction towards the intervention was high (9/10, sd 1.9). One participant had to drop out due to seizures from the intervention. Otherwise all dance sessions were completed. The intervention increased trunk control but no significant changes were observed between the two groups. Dance rehabilitation is safe and feasible for brain injury patients to support other rehabilitation. More research on dance rehabilitation and its efficiency is needed.