Kritiikkiminän rakentuminen kirjallisuuskritiikeissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen, millaista kuvaa kriitikot rakentavat itsestään runouskritiikeissä ja millaisilla kielellisillä keinoilla. Aihe on ajankohtainen, sillä identiteettiin ja valtaan liittyvät kysymykset ovat nostaneet myös kriitikon roolin kirjallisuuskeskustelun keskiöön. Myös uudet julkaisualustat ovat muuttaneet ammattikriitikon asemaa. Viime aikoina on tutkittu kirjoittajan viittaamista itseensä tekstissä eri tekstilajien lähtökohdista, mutta kriitikoiden itserepresentaatiota ei ole vielä tutkittu. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten kriitikot viittaavat itseensä kritiikeissä. Tutkielma sijoittuu diskurssintutkimuksen ja lingvistisen tekstintutkimuksen aloille, ja sen teoreettinen viitekehys koostuu systeemis-funktionaalisesta kieliteoriasta ja representaation käsitteestä. Käytän tutkimuksessani kriitikoiden itserepresentaatiosta käsitettä kritiikkiminä. Tutkielmani aineisto koostuu neljästä runouskritiikistä, jotka on julkaistu Kritiikki: Nuoren Voiman kirjakatsaus nimisessä kritiikkeihin keskittyvässä kirjallisuuslehdessä. Aineisto kerättiin lehden viimeisimmästä eli vuoden 2017 vuosikerrasta, joka koostuu kahdesta lehdestä. Molemmista lehdistä valikoitui aineistoon runouskategorian kaksi pisintä kritiikkiä. Aineistoa analysoitiin laadullisesti hyödyntämällä SF-kieliteorian metafunktioita. Aineiston kritiikeissä kritiikkiminää rakennettiin monenlaisilla kielellisillä keinoilla. Yksikön 1. persoona, modukset ja muut modaaliset kielenainekset olivat kriitikon keskeisiä keinoja viitata itseensä suoraan. Implisiittinen kritiikkiminä rakentui erityisesti hyödyntämällä nollapersoonaa ja lukijan roolia sekä eriasteisia modaalisia sanavalintoja. Kriitikko saattoi häivyttää itseään tekstistä käyttämällä passiivia tai relationaalisen prosessityypin väitelauseita. Lukukokemusta kielennettiin yleensä mentaalisilla prosesseilla, mutta materiaaliset prosessit olivat myös mahdollisia erityisesti eksplisiittisen kritiikkiminän representaatioissa. Kirjoittajan tyyli ja kielelliset valinnat vaikuttavat oleellisesti kritiikkiminän representaatioon, ja kritiikin tekstilaji sallii erilaisia representaatioita. Kriitikko kirjoittuu tekstiin ensisijaisesti asiantuntijana, joka saattaa kuitenkin samastaa itsensä oletettuun lukijaryhmään. Kriitikko voi joko rakentaa eksplisiittistä ja läsnäolevaa kritiikkiminää tai häivyttää itsensä tekstin taustalle. Tällöin kritiikkiminä rakentuu lähinnä implisiittisesti.