Ensiluokkalaisten tekemät oikeinkirjoitusvirheet merkityksettömien sanojen sanelutehtävässä

Abstract

Tutkin maisterintutkielmassani, miten peruskoulun ensiluokkalaiset onnistuvat merkityksettömien sanojen, kuten penke ja vyönytoiska, sanelutehtävässä. Tutkimukseni aineisto on Teknologia-avusteinen ympäristö kaikkien lukemaan oppijoiden tukena ‒ ReadAll -tutkimushankkeesta, jota rahoittivat vuosina 2014‒2017 Suomen Akatemia, Jyväskylän yliopisto ja Niilo Mäki Instituutti. Tutkimusaihe on kiinnostava, koska ensiluokkalaiset ovat juuri oikeinkirjoitustaidon oppimisen kynnyksellä. Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska oikeinkirjoitustaidon kehittyminen on keskeistä peruskoulun ensimmäisillä luokilla. Tutkimuskysymykset pureutuvat Merkityksettömät sanat -tehtävän toimivuuteen ja oppilaiden osaamiseen. Keskeisiä käsitteitä ovat oikeinkirjoitustaito ja sanarakenne. Pääteoriani käsittelee oikeinkirjoitustaidon kehittymistä. Myös sanarakenteen teorialla on paikkansa tässä tutkimuksessa. Keskiössä ovat sanojen fonologinen rakenne ja tavurakenne, koska kyse on merkityksettömistä sanoista. Sanojen morfologista sanarakennetta tarkastellaan seuraavista näkökulmista: hahmottuvatko sanat yhdyssanamaisiksi tai onko niissä tunnistettavia johdoksia. Analysoitavana oli merkityksettömien sanojen sanelutehtävä, jossa oppilaat kuulivat äänitteeltä yhden sanan kerrallaan ja kirjoittivat tämän jälkeen vastauksensa vastauslomakkeeseen. Merkityksetön sana tarkoittaa sanaa, joka noudattaa suomen kielen fonotaksia ja jolla ei ole merkitystä. Yhteensä sanoja oli kymmenen, ja ne olivat siul, penke, hulsko, pöystyä, rumuuki, lekkeistö, krupuutti, saannikko, vyönytoiska ja tuupposristekka. Vastaukset tehtävään saatiin 195 ensiluokan oppilaalta. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin, mutta siitä laskettiin myös esimerkiksi jakaumia ja prosenttiosuuksia. Analyysimenetelmänä oli oikeinkirjoituksen tasolla tehtävä virheiden luokittelu. Tukeuduin luokittelussa Karlssonin suomen äännerakenteen kuvaukseen (ks. Karlsson 2016: 25‒34). Tutkimustulosten mukaan Merkityksettömät sanat -tehtävä mittasi sitä, missä oikeinkirjoitustaidon vaikeudet ilmenivät ja mikä aiheutti vaikeuksia. Tehtävään valituilla sanoilla pystyi tutkimaan oikeinkirjoitustaidossa esiintyviä virheitä. Oppilaat menestyivät tehtävässä, sillä 41 % oppilaista sai 8‒10 pistettä enimmäispistemäärän ollessa 10 (1 piste/sana). Keskiarvoksi tuli 5,9. Tehtävän pisin sana tuupposristekka osoittautui vaikeimmaksi. Pidemmät ja useita kielenpiirteitä sisältäneet sanat olivat yleisesti ottaen vaikeampia. Oppilaat tekivät virheitä kielenpiirteiden osalta eniten geminaatan, konsonanttiyhtymien ja pitkän vokaalin merkitsemisessä. Oppilaat merkitsivät geminaattoja ja pitkiä vokaaleja yhdellä kirjaimella. Näiden tulosten myötä tiedetään, missä kielenpiirteissä oppilaita kannattaa tukea opetuksessa tai esimerkiksi GraphoGame-oppimisympäristössä. Tutkimuksen avulla voidaan kehittää ReadAll-tutkimushankkeen valmistamaa lukutaidon tukena käytettävää GraphoGame-oppimisympäristöä niin, että se huomioi oppijan yksilölliset tarpeet ja on siten tehokkaampi tuki. Tutkimuksesta on hyötyä myös oikeinkirjoitustaidon opetukseen ja oikeinkirjoitustaitotestien laatimiseen.