Monikulttuurinen kirjallisuus - haaste kirjoittajalle : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Väestötilastojen perusteella suomalainen yhteiskunta on aikaisempaa monikulttuurisempi ja monikulttuurisuudesta on tullut pysyvä ilmiö myös Suomessa. Voisi siis olettaa, että monikulttuurisuus näkyisi suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa samalla tavalla kuin maan virallisissa tilastoissa.

Kirjallisuuskatsauksessani kartoitan niitä tieteellisiä tutkimuksia ja artikkeleita, joissa tarkastellaan monikulttuurisuutta suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseni on: Miten monikulttuurisuus näkyy suomalaisessa kaunokirjallisuudessa 2000-luvun alussa? Keskeisiä käsitteitä ovat suomalainen ja monikulttuurisuus. Kirjallisuuskatsaus ajantasaistaa monikulttuurisuutta käsittelevän kirjallisuudentutkimuksen aikavälillä 2010–2018.

Tutkielma osoittaa, että pelkästään jo käsitepari monikulttuurinen kirjallisuus osoittautuu vaikeasti määriteltäväksi. Yleisesti ottaen monikulttuurisuus heijastuu kirjallisuuden kentällä entistä kansainvälisempänä kirjailijakuntana. Suomessa on noin 90 kirjailijaa, jotka luokitellaan ylirajaiseksi ja/tai maahanmuuttajataustaiseksi kirjailijaksi.

Vaikuttaa siltä, että 2000-luvun alun suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa toistuvat edelleen monenlaiset stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka liittyvät käsityksiin kansallisuudesta, suomalaisuudesta, ulkonäöstä, puhetyylistä ja sosioekonomisesta statuksesta. Siitä huolimatta, että monikulttuurinen lasten- ja nuortenkirjallisuus tarjoaa samastumiskohteita entistä useammalle lukijalle, tarjontaa on edelleen liian vähän.

Kokonaiskuva 2000-luvun alun suomalaisen kirjallisuuden monikulttuurisuudesta jää varsin pintapuoliseksi, sillä monikulttuurisuuteen keskittyvä kirjallisuudentutkimus on niukkaa, sirpaleista ja jäsentymätöntä. Itse asiassa tutkimus, joka käsittelee 2010-luvulla ilmestynyttä kirjallisuutta monikulttuurisuuden näkökulmasta, puuttuu kokonaan. Siksi monikulttuurista kirjallisuutta käsittelevää kirjallisuudentutkimusta olisi tarpeellista laajentaa ja syventää.

Kirjoittajana olen entistä tietoisempi siitä, miten merkityksellisiä ratkaisuja joudun tekemään rakentaessani tarinaa, jossa tuon esiin monikulttuurisuuteen liittyviä ilmiöitä. Erityisen valppaana täytyy olla henkilöhahmojen luomisessa ja siinä, miten laitan henkilöt toimimaan keskenään. On tiedostettava, missä määrin ruokin kerronnallisilla keinoilla stereotyyppisiä käsityksiä eri kulttuureista ja niiden edustajista ja onko stereotypioiden toistaminen aina edes tarpeellista tarinan sisällön kannalta. Myös sitä, haluanko luoda henkilöhahmojen avulla yleistyksiä vai korostaa yksilöllisiä eroja, on viisasta pohtia. Tärkeää on hahmottaa, mitä toivoisin lukijan pohtivan tarinan luettuaan. Tutkielma auttaa jäsentämään ajatuksia siitä, miten ja miksi olen kirjoittamassa monikulttuurisia elementtejä sisältävää tarinaa.