Vad kännetecknar en bra svensklärare? : niondeklassares åsikter om frågan

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten näkemyksiä siitä, mikä on ominaista hyvälle ruotsinopettajalle ja millaisia toiveita heillä on ruotsinopetukseen liittyen. Tavoitteena oli selvittää oliko oppilaiden itsearvioimalla oppimisella, asenteella ja hyvään ruotsinopettajuuteen liitettävillä tekijöillä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui 110 yhdeksäsluokkalaista (71 tyttöä ja 39 poikaa) neljästä keskisuomalaisesta yläkoulusta. Tutkimus toteutettiin keväiden 2012 ja 2013 aikana kyselylomakkeen avulla, jossa oppilaat arvioivat mikä on hyvälle ruotsinopettajalle ominaista, oppimistaan ruotsintunneilla ja asennettaan ruotsinopiskeluun. Lomake koostui monivalintaväittämistä ja yhdestä avoimesta kysymyksestä. Materiaalia tarkasteltiin pääasiallisesti kvantitatiivisin menetelmin. Tarkastelin aineistoa aluksi faktorianalyysin (pääakselianalyysi) avulla. Faktorianalyysi ei tuottanut sisällöllisesti mielekkäitä ratkaisuja, joten muodostin opettajan kompetenssia kuvaavat summamuuttujat (selkeys, didaktiset taidot, tunne- ja vuorovaikutustaidot, suullinen kielitaito, motivointi) sisällöllisin perustein aiempien tutkimusten pohjalta (Tuokko 2009; Lehti-Eklund & Green- Vänttinen 2011; Håkansson & Sundberg 2012; Caruso 2015). Summamuuttujien Cronbachin alfakertoimet vaihtelivat välillä .74-.85 ja ne olivat toisiinsa positiivisesti yhteydessä (r=.41-.60) lukuunottamatta selkeyttä ja motivointia (r=.13). Tarkastelin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla oppilaiden arvostaman opettajan kompetenssin ja oppimisen sekä asenteiden välisiä yhteyksiä. Mitä myönteisempi asenne oppilaalla oli ruotsinopetusta kohtaan, sitä enemmän hän koki oppineensa ruotsintunneilla. Opettajakompetenssin ja oppimisen sekä asenteiden välisiä yhteyksiä ei löytynyt. Oppilaat kokivat oppineensa keskimäärin melko hyvin ja asenteet olivat melko neutraaleja. Oppilaat arvostivat hyvässä ruotsinopettajassa eniten selkeyttä, didaktista osaamista ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeintä oli, että opettaja auttaa ja on tasapuolinen. Oppilaat toivoivat lisää tukea opiskeluun, pari- ja ryhmätöitä, arkiruotsia, suullisen kielitaidon harjoittamista, ruotsinkielisiä vierailijoita sekä tv-sarjoja. Tulokset mukailevat aiempia tutkimuksia, OPSin 2004 suuntauksia ja mielestäni korostavat oppimateriaalien päivittämisen sekä ruotsinopettajien jatkokoulutuksen tarvetta.