Moniammatillisen, etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutuksen vaikutus sepelvaltimotautia sairastavien työkykyyn

Abstract

Sosiaali- ja terveysalan digitalisaation myötä etäteknologia on tulossa osaksi kuntoutusta myös Kelan harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa. Tutkimus liittyy Jyväskylän yliopiston ja Kansaneläkelaitoksen ”Etäteknologia sydänkuntoutuksessa” -hankkeeseen, jonka tavoitteena oli selvittää etäteknologian vaikuttavuutta toimintakykyyn sekä elämänlaatuun sepelvaltimotautia sairastavilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää etäteknologiaa sisältävän moniammatillisen laitosmuotoisen kuntoutuksen vaikuttavuutta sepelvaltimotautikuntoutujien työkykyyn. Tutkimuskysymykset olivat: Vaikuttaako tavanomainen moniammatillinen kuntoutus ja tavanomaisen kuntoutuksen lisäksi etäteknologiasovellusta hyödyntävä laitosmuotoinen kuntoutus sepelvaltimotautia sairastavien työkykyyn ja onko työkyvyn muutoksissa eroja etäteknologiaa sisältävää kuntoutusta ja tavanomaista kuntoutusta saaneiden välillä?

Tutkimuksen aineisto oli yhden kuntoutuslaitoksen sydänkuntoutujia (N= 59) vuosilta 2015‒2016, joista 81%:a oli miehiä ja 19%:a naisia. Tutkittavien keski-ikä oli 54,5 vuotta (SD=7,6 vuotta). Tutkittavat satunnaistettiin ryhmätasolla (CRT) 12 kuukautta kestävään kuntoutukseen. Koeryhmä (n= 29) sai etäteknologia-avusteista (Movendos-sovellus ja Fitbit-aktiivisuusranneke) sekä tavanomaista kuntoutusta ja kontrolliryhmä (n= 30) sai tavanomaista kuntoutusta. Molempien ryhmien laitoskuntoutusjaksot olivat samanmittaisia. Mittareina olivat työkykyindeksin summapistemäärä sekä viisi työkykyindeksin kysymystä: työkyvyn arvio asteikolla 0¬¬–10, työkyvyn arvio työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, työkyvyn arvio työn henkisten vaatimusten kannalta, arvio kyvystä työskennellä nykyisessä ammatissa kahden vuoden kuluttua ja työstä poissaolot terveydentilan takia viimeisten 12 kuukauden aikana. Aineiston analysoinnissa käytettiin parittaisten ja riippumattomien otosten t-testiä, MannWhitneyn testiä sekä Wilcoxonin testiä.

Etäteknologiaa hyödyntävä kuntoutus lisäsi koettua työkykyä (työkykyindeksin summapistemäärä) tilastollisesti merkitsevästi 12 kuukauden kuntoutuksen aikana (p= 0,02, 95% lv -4,69 ‒ -0,46), mutta ryhmien välinen muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p= 0,14, 95% lv -2,34 ‒ 1,55). Työkyvyssä työn henkisten vaatimusten kannalta ryhmien välillä oli eroa alku- ja loppumittausten erotuksessa (p= 0,02), mutta ryhmien sisäiset muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (p= 0,22‒0,37). Muissa mittareissa ryhmien välillä tai sisällä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Työstä poissaolojen määrä oli kasvanut kummassakin ryhmässä kuntoutuksen aikana verrattuna kuntoutuksen alkuun (p= 0,02‒0,03).

Etäteknologiaa hyödyntävä kuntoutus ei ole tuonut lisäarvoa sepelvaltimotautikuntoutujien työkykyyn verrattuna tavanomaiseen kuntoutukseen. Sydänkuntoutuksessa tulisi tulevaisuudessa huomioida paremmin työkykyyn liittyviä asioita osana tavanomaista kuntoutusta ja etäteknologiaa hyödyntäen.