Pelaajan ja valmentajan vuorovaikutussuhteen yhteys pelaajan itseluottamukseen naispesäpallossa

Abstract

Kilpaurheilussa pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, mikä edellyttää pelaajalta sekä valmentajalta yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme valmentajan ja pelaajan välisen vuorovaikutuksen yhteyttä pelaajan itseluottamukseen ja suoriutumiseen. Tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää niitä vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä, joita pelaajat ja valmentajat pitävät merkittävinä. Lisäksi tarkastelemme myös eroja valmentajien ja pelaajien käsityksissä. Haastattelimme kahden naisten korkeimmalla sarjatasolla pelaavan pesäpallojoukkueen valmentajia (pelinjohtajia) sekä molempien joukkueiden kolmea pelaajaa. Tutkimuksemme sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen, kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen, jossa tutkimuskohteena olivat urheilijoiden ja valmentajien kokemukset ja niistä muodostuvat merkitykset. Aineisto koostui kahden valmentajan haastattelusta (kesto 39 ja 55 min) ja kuuden pelaajan haastatteluista (18–32 min). Litteroitua tekstiä kertyi yhteensä 47 sivua 12 koon fontilla ja 1 rivivälillä. Analyysia jatkoimme koodaamalla aineiston merkitysyksikköihin analyyttisen kysymyksen ja aineiston pohjalta muodostuneiden teemojen mukaan. Sekä urheilijoiden että valmentajien haastatteluissa ilmenivät teemat: luottamus ja avoimuus, palaute, kehonkieli, yksilöllisyys ja pelaajantuntemus sekä itsemääräämisteorian keskeiset periaatteet: koettu autonomia, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja koettu pätevyys. Pelaajat ja valmentajat pitivät vuorovaikutusta tärkeänä valmentamisessa ja sen koettiin olevan yhteydessä pelaajan itseluottamukseen sekä myönteisesti että kielteisesti. ”Valmentaja voi niin kuin nostaa itseluottamusta ja voi viedä sen” –toteaa toinen valmentajista. Myönteinen itseluottamus näkyy usein onnistumisina, rohkeutena sekä menestymisenä. Sekä pelaajien että valmentajien näkemys on, että kielteisesti itseluottamus näkyy epäonnistumisen pelkona, turhautumisena ja epävarmuutena. Valmennussuhteen molemmilta osapuolilta edellytetään hyviä vuorovaikutustaitoja menestyksen saavuttamiseksi. Tulevaisuuden valmentajakoulutuksissa on siten perusteltua kiinnittää aiempaa enemmän huomiota joukkueen jäsenten sekä valmentajan ja pelaajien väliseen vuorovaikutukseen ja hyvän vuorovaikutussuhteen luomiseen.