Lanthanoid complexes of cyclopentadienyl ligands

Abstract

Lantanoidikomplekseja on tutkittu pääasiassa neljästä syystä, joita ovat fundamentaalinen kiinnostus lantanoidikemiaan, lantanoidien luminesenssi, niiden katalyyttinen kyvykkyys ja magneettiset ominaisuudet. Lantanoidien magneettisten ominaisuuksien tutkimus on johtanut joukkoon komplekseja, joissa on havaittavissa molekyylistä itsestään johtuvaa magnetisaation hidasta relaksoitumista alhaisissa lämpötiloissa. Tällaisia komplekseja kutsutaan lantanoidi-yksittäismolekyylimagneeteiksi (Ln-SMM). Viime aikoina lantanoidit ovat hallinneet uusien yksittäismolekyylimagneettien kehitystä transitionmetallien sijaan. Lantanoidi-ionin anisotropia ja ionia ympäröivän ligandikentän geometria ovat pääasialliset lantanoidikompleksien magneettisiin ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät. Kaikkein onnistuneimmat metalli-ligandi yhdistelmät Ln-SMM:ien alalla ovat olleet dysprosiumin metalloseeni yksiköt [(C5R5)2Dy]n+. Tämä tutkielma antaa lyhyen esittelyn lantanoidikompleksien magneettisiin ominaisuuksiin ja synteettisiin seikkoihin.

Tämä tutkielma koostuu kirjallisuusosasta ja kokeellisesta osasta. Kirjallisuusosassa käydään ensin lyhyesti läpi perusasioita ja teoriaa lantanoideista, syklopentadieeneistä ja yksittäismolekyylimagnetismista. Seuraavaksi käsitellään yksiytimisiä komplekseja alkaen divalenttien lantanoidikompleksien (M2+) kehityksestä ja niiden kemiallisista ja magneettisista mahdollisuuksista. Trivalenttien lantanoidien (M3+) yksiytimisiä komplekseja käydään myös läpi ennen siirtymistä moniytimisiin lantanoidikomplekseihin, jotka on jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kompleksit, joiden siltaavat ligandit sisältävät heteroatomeja, kun taas toinen sisältää komplekseja siltaavilla hydridiligandeilla. Pääpaino on kunkin alan uusimmissa saavutuksissa, mutta myös kompleksien kehitystä käydään läpi.

Kokeellisessa osiossa käydään läpi kaksiytimisten redox-aktiivisella ligandilla sillattujen harvinaisten maametallien kompleksien synteesejä ja pelkistysreaktioita. Kokeellisen osion tulokset on tarkoitus julkaista vertaisarvioidussa tieteellisessä lehdessä, jonka takia ne toimitetaan JYX:iin vasta julkaisuprosessin jälkeen julkaisutalojen julkaisukäytännöistä johtuen.

Lanthanoid (Ln) complexes are usually studied, because of four main reasons: fundamental interest on lanthanoid chemistry, luminescent properties, catalytic capabilities and magnetic properties. Research on magnetic properties of lanthanoid complexes has led to group of complexes that show slow relaxation of magnetization of purely molecular origin in low temperatures. Such complexes are called lanthanoid single molecular magnets (Ln-SMM). Recently, lanthanoids have dominated the development of new SMMs over the transition metals. Anisotropy of lanthanoid ion and the ligand field geometry around the ion are the main things affecting on the magnetic properties of the complex. Most successful metal-ligand combination in the field of Ln-SMMs has been dysprosium metallocenium unit [(C5R5)2Dy]n+. This thesis gives a short introduction to the magnetic capabilities and synthetic matters of lanthanoid complexes based on cyclopentadienyl ligands.

This thesis consists of the literature part and experimental part. First in the literature part basic concepts and theory about lanthanoids, cyclopentadienyls and single molecular magnetism are presented shortly. Then mononuclear complexes will be discussed starting from the development and potential of divalent lanthanoid ions (M2+) in the complexes of cyclopentadienyl ligands. Trivalent lanthanoid ions (M3+) in the mononuclear cyclopentadienyl complexes are also dealt with before discussing the polynuclear complexes, which are divided in two groups. The first group includes complexes with bridging ligands that have heteroatoms as donor atoms, whereas the second group focuses the hydride bridged complexes. The main emphasis is on the latest achievements in each field, but development of the complexes is also discussed.

In the experimental part, the syntheses and reductions of dinuclear rare-earth metal complexes with the redox active bridging ligand are discussed. Due to the results of experimental part will be published in the peer-reviewed scientific journal, they will be published in JYX after they are accepted for the publication because of prior publication policies of scientific journals.