Vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia vastavuoroisuudesta ikääntyneiden ihmisten vapaaehtoistyössä

Abstract

Sosiaalisen vaihdon teorian mukaan vastavuoroisuus on tärkeää ikääntyneiden ihmisten suhteissa. Vapaaehtoistyössä vastavuoroisuus on oleellista, mutta sitä ei ole juuri tutkittu eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka eläkeikäiset vapaaehtoistyöntekijät kokevat vastavuoroisuuden vapaaehtoistyössä. Kolme kuukautta kestäneen toimintajakson aikana vapaaehtoistyöntekijät auttoivat liikkumiskyvyn ongelmista kärsiviä ikäihmisiä osallistumaan kodin ulkopuoliseen toimintaan osana Vapaaehtoistyö, ulkoliikunta ja vanhusten hyvinvointi (VAU) -tutkimushanketta. Tämän laadullisen osatutkimuksen 17 osallistujaa olivat 61 - 72-vuotiaita. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Eläkeikäiset vapaaehtoistyöntekijät kokivat saavansa vapaaehtoistyöstä sisältöä siirtymävaiheen elämäänsä ja antavansa inhimillisyyttä ikäihmisten vanhuuteen. Analyysissä saamisen yläkategorioiksi muodostuivat merkityksellinen toiminta, kasvu vanhenemiseen ja hyväksyvä ystävyys. Antamisen yläkategorioiksi saatiin avun antaminen, ajan antaminen, kuunteleminen ja arjen avartuminen. Täydellisesti vastavuoroisuus tuli esiin hyväksyvässä ystävyydessä ja arjen avartumisessa, niissä yläkategorioissa molemmat osapuolet olivat samanaikaisesti sekä saavana että antavana osapuolena. Vapaaehtoistyön luonteeseen näyttää kuuluvan tällainen vastavuoroisuuden yhteen kietoutuneisuus, jossa saamista ja antamista on vaikea erottaa toisistaan. Sosiaalisen vaihdon teoria vaikuttaa toimivan vapaaehtoistyössä.