This article-based doctoral dissertation explores how fictional characters unfold and
function in the cognitive interactions and tensions that take place between texts and
readers. The focus is on multimodal characters of graphic narratives. Accordingly, the
theoretical framework combines some of the central insights of comics studies with
various theoretical views on fictional characters and various premises of cognitive
narrative studies. The analyzed series were picked from the corpus of DC Comics’
Vertigo imprint, which publishes experimental, intertextual series for adult readers.
One of them, Neil Gaiman and J. H. Williams III’s miniseries The Sandman: Overture
(2013–2015), was subjected to cognitive comics analysis, the purpose of which was to
investigate how the comic’s alien characters inject a sense of nonhuman otherness in
the reading experience. The other target text, Mike Carey and Peter Gross’
metafictional series The Unwritten (2009–2015) compares Frankenstein’s monster
to
fictional characters: both are artificial creations assembled out of diverse materials, but
still have a semblance of life and humanity. This analogy constitutes the backbone of
the extensive theoretical fusion and speculation performed throughout the work. The
Creature’s journey from assorted fragments into a sentient, rebellious being is likened
to the developments between structuralist, cognitive and transmedial character
theories, for instance. Additionally, Frankenstein’s handiwork and the wanderings of
his collage-like creation steer the attention towards the ways characters and their parts
are recycled from text to text and from medium to medium. These transtextual
processes are shaped both by the commercial interests of the creative industries and by
the communities of readers, whose cognitive engagements ultimately grant the
characters a spark of life. Based on the case studies conducted in the four articles, the
dissertation suggests a new enactivist theory of fictional figures. Characters are
experienced as dynamic and life-like because readers enact them as such in their
interactions with texts and other readers, and because these textual, social and cultural
environments offer possibilities for such cognitive actions. These interpretational
processes are profoundly relational, open-ended and subjective, which imbues
characters with monstrous paradoxicality and instability: they are both text and
cognition, both mimetic and synthetic, both incomplete and forever open to new
meanings.
Keywords: comic book characters, fictional characters, comics, graphic narratives,
cognitive narrative studies, enactivism, reading experiences, narrative theory,
transmedial narratology, Vertigo comics, Frankenstein’s creature
...
Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkitaan, kuinka fiktiiviset hahmot toimivat ja muotoutuvat
lukijoiden ja tekstien välisissä vuorovaikutusprosesseissa. Tutkimus keskittyy erityisesti
kuvaa ja sanaa yhdistäviin sarjakuvahahmoihin. Niinpä myös sen teoriakehys
yhdistelee sarjakuvatutkimuksen löydöksiä erilaisiin henkilöhahmoteorioihin ja kognitiivisen
kertomusteorian työkaluihin. Kohdetekstit valikoituivat amerikkalaisen DC
Comics -yhtiön kokeelliseen genresarjakuvaan erikoistuneesta Vertigo-julkaisusarjasta.
Laajimman kognitiivisen sarjakuva-analyysin kohteeksi päätyi Neil Gaimanin käsikirjoittama
ja J. H. Williams III:n kuvittama minisarja The Sandman: Overture (2013–2015),
jonka kummalliset henkilöhahmot johdattelevat ihmislukijan havainnoimaan, missä
määrin ei-inhimillisten ja kuvitteellisten olentojen kokemuksia on mahdollista ymmärtää.
Mike Careyn ja Peter Grossin luoma metafiktiivinen fantasiasarja The Unwritten
(2009–2015) puolestaan vertaa henkilöhahmoa Frankensteinin hirviöön: m
olemmat
ovat keinotekoisia, sekalaisista ainesosista koottuja luomuksia, mutta vaikuttavat silti
jossain määrin eläviltä ja inhimillisiltä. Tästä ”hirviöanalogiasta” muodostui koko tutkimuksen
teoreettinen ydin, joka ohjasi erilaisten lähestymistapojen uudenlaista yhdistämistä
ja niillä spekuloimista. Frankensteinin hirviön kasvua irrallisista ruumiinosista
ajattelevaksi, kapinalliseksi olennoksi verrataan esimerkiksi siihen, kuinka kirjallisuudentutkimuksen
henkilöhahmoteoreettiset näkemykset ovat kehittyneet strukturalistisista
malleista kognitiivisiksi ja edelleen transmediaalisiksi teorioiksi. Lisäksi Frankensteinin
kokoamistyö ja hirviön yksinäiset vaellukset ohjaavat huomion siihen, kuinka
henkilöhahmoja ja niiden osia kierrätetään tekstistä ja viestimestä toiseen. Näitä tekstien
välisiä prosesseja ohjaavat paitsi tekijöiden taustalla vaikuttavat taloudelliset intressit
myös erilaiset lukijayhteisöt, sillä ilman lukijoiden kognitiivista työtä hahmot
eivät heräisi henkiin lainkaan. Artikkelikohtaisten tapaustutkimusten pohjalta hahmottuu
täysin uusi enaktivistinen henkilöhahmoteoria, jonka mukaan hahmot koetaan
elävinä ja usein inhimillisinä, koska lukijoiden aktiivinen vuorovaikutus tekstien ja
muiden lukijoiden kanssa synnyttää tällaisen dynaamisen kokemuksen. Toisaalta erilaisilla
tekstuaalisilla, sosiaalisilla ja kulttuurisilla ympäristöillä on paljon eri keinoja
mahdollistaa tällaisten kuvitteellisten henkilöiden muodostuminen. Koska nämä tulkintaprosessit
toimivat subjektiivisesti ja tilanteisesti, suhteessa jatkuvasti muuttuviin
ajattelun ympäristöihin, henkilöhahmot ovat monin tavoin epävakaita ja paradoksaalisia
olioita. Ne koostuvat sekä tekstistä että kognitiivisesta toiminnasta, ne koetaan niin
todenkaltaisina kuin keinotekoisina, ja ne ovat sekä ikuisesti keskeneräisiä että merkityksiltään
moninaisia.
Asiasanat: sarjakuvahahmot, fiktiiviset henkilöt, sarjakuvat, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus,
kertomuksen teoria, lukukokemukset, transmedia, enaktivismi, Vertigosarjakuvat,
Frankensteinin hirviö
...
