Lihasmassan ja fyysisen kunnon yhteys painonpudotuksen onnistumiseen : tutkimus Keski-Suomen keskussairaalan liikuntalääketieteen poliklinikan potilailla.

Abstract

Lihavuuden hoidossa tavoitelluilla elintapamuutoksilla pyritään saavuttamaan 5-10 %:n pysyvä painonpudotus. Painonpudotus saavutetaan ylläpitämällä pitkäaikaista negatiivista energiatasapainoa. Energiatasapainon säätelyssä lihaksilla on keskeinen merkitys, koska lihasmassa vaikuttaa yksilön aineenvaihdunnan määrään. Lihasmassan merkitys on tunnistettu painonhallinnassa, mutta sen roolia painonpudotuksessa on tutkittu vähän. Painonpudotukseen yhdistetään usein runsas ja säännöllinen fyysinen aktiivisuus, sillä se lisää energiankulutusta. Aktiiviset yksilöt ovat tyypillisesti inaktiivisempia yksilöitä paremmassa kunnossa. Tutkimustieto on kuitenkin vähäistä siitä, miten fyysinen kuntotaso vaikuttaa painonpudotukseen. Tämän pro gradu – tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko elintapahoidon aloitusta edeltävällä lihasmassan määrällä ja fyysisen kunnon tasolla merkitystä painonpudotuksen onnistumiseen kuuden kuukauden hoitojakson aikana. Tutkimuksessa selvitettiin myös miten elintapa- ja käyttäytymistekijät eroavat vähintään 5 %:n painonpudotustavoitteessa onnistuneiden ja niiden välillä, jotka eivät saavuttaneet painonpudotustavoitetta. Tutkimus toteutettiin Keski-Suomen keskussairaalan liikuntalääketieteen poliklinikan potilailla, joilla kehonpainoindeksi ylitti 30 kg/m2 (n=16). Lihasmassaa mitattiin bioimpedanssianalyysillä ja fyysistä kuntoa kuuden minuutin kävelytestillä, Ortonin testistön toistokyykistystestillä ja yläraajojen dynaamisella toistotestillä. Yleistä lihasvoimaa mitattiin puristusvoimamittarilla. Potilaiden elintapa- ja käyttäytymistekijöitä selvitettiin kyselylomakkeella. Aineiston analyysit suoritettiin ei-parametrisilla menetelmillä ja potilaat jaettiin painonpudotuksen onnistumisen mukaan kahteen ryhmään ryhmien välistä vertailua varten. Tutkimustuloksissa havaittiin, että neljä potilasta onnistui painonpudotustavoitteessa. He pudottivat painoaan enemmän ensimmäisen kolmen (p<0.05) ja kuuden (p<0.01) kuukauden aikana verrattuna niihin, jotka eivät saavuttaneet painonpudotustavoitetta (n=12). Alkutason lihasmassan määrä ei merkitsevästi vaikuttanut painonpudotuksen määrään. Koko ryhmällä alkutason heikompi kestävyyskunto oli yhteydessä suurempaan painonpudotuksen määrään (r=-0.51, p<0.05) ja ensimmäisen 3kk:n painonpudotus oli vahvasti yhteydessä suurempaan painonpudotukseen 6kk:n aikana (r=-0.86, p<0.001). Alkutason kestävyyskunnolla, lihaskunnolla, lihasvoimalla eikä elintapa- ja käyttäytymistekijöillä ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kyselylomakevastausten perusteella painonpudotuksessa onnistuneilla havaittiin olevan jonkin verran myönteisempi terveyskäyttäytyminen. Tutkimuksen päätulokset ovat ristiriidassa verrattuna aikaisempaan tutkittuun tietoon, joissa suurempi lihasmassan määrä ja parempi kuntotaso ovat olleet yhteydessä suurempaan painonpudotukseen. Tutkimus vahvistaa nykyistä käsitystä painonpudotukseen vaikuttavista heterogeenisistä tekijöistä ja siitä, että varhainen sitoutuminen elintapamuutoksiin ennustaa myönteisiä pidempiaikaisia tuloksia painonpudotuksessa. Tutkimustuloksia ei voida luotettavasti yleistää laajempaan väestöön, sillä tutkimuksen aineisto oli hyvin pieni.

Lifestyle changes are crucial in obesity treatment and main goal is to reach at least 5-10 % sustained weight loss. Weight loss is achieved by long-term negative energy balance and the amount of muscle mass is closely related to metabolic rate. Although, the role of muscle mass in weight management is acknowledged, research lacks on how muscle mass contributes to acute weight loss during weight loss intervention period. Physical activity is linked to weight loss as it boosts energy consumption. Also those who are more physically active tend to have better fitness compared to those with sedentary lifestyle. However, research knowledge on effects of physical fitness level on weight loss is sparse. This master´s thesis examined how the level of baseline muscle mass and physical fitness is associated with the amount of weight loss during the six month weight loss intervention. Thesis also examined, are lifestyle and behavioural habits different in those individuals who accomplish successful weight loss (>5%). The current study was performed in 16 obese (BMI>30 kg/m2) patients in Central Finland Central Hospital Sports medicine clinic. Muscle mass was measured using bioimpedance analysis. Physical fitness was measured using six minute walk test, dynamic squatting test and standing dumbbell press test and general muscle strength with handgrip strength test. Lifestyle assessment was conducted using a questionnaire. Study analyses were conducted with nonparametric tests. For group comparison, the patients were divided into two groups according to successful or unsuccessful weight loss. In total four patients successfully achieved their weight loss goal (n=4). They lost more weight during the first three (p<0.05) and the whole six months (p<0.01) compared to those who did not achieve their weight loss goal (n=12). Level of baseline muscle mass was not associated with weight loss. In all, lower baseline level in aerobic fitness was associated with greater weight loss (r=-0.51, p<0.05), and the amount of weight loss during first three months was highly correlated with higher weight loss during six months (r=-0.86, p<0.001). However, subjects who achieved weight loss goal did not differ from those who did not succeed in weight loss in baseline aerobic fitness, muscle fitness, handgrip strength and lifestyle habits. Moreover successful weight loss group had slightly better health behaviour according to lifestyle assessment. Main results of this study are in conflict compared to earlier research findings showing that greater baseline muscle mass and better fitness level predicts greater weight loss during weight loss intervention. This study support current knowledge that weight loss is affected by very heterogeneous factors between individuals and short term weight loss predicts better long term results. These study results may not be generalized to larger populations because of the small sample size.