Uncertain future plans – Personal identity among Finnish youth and its links with well-being, digital engagement and socio-economic circumstances

Abstract

For this dissertation I studied personal identity formation among Finnish adolescents and young adults and its links with well-being, digital engagement and socio-economic circumstances, referring to occupation, incomes and key developmental transitions experienced in young adulthood. Experiencing a sense of identity, defined as coherence, direction and meaning in life, is critical for individuals’ psychological well-being and social integration. Sociological theory and studies suggest that maintaining a sense of identity has become more difficult than in the past, prolonging the task from adolescence well into adulthood. At the same time, adolescents and young adults have new tools and are developing new competencies to manage increasing contingency. Three studies were conducted, where the Dimensions of Identity Development Scale (DIDS) was employed to measure multiple aspects of exploration and commitment within the identity domain of general future plans. Study 1 (N = 751, Mage = 24.6, 60.3% women) showed a relatively high prevalence of identity diffusion among Finnish young adults. In addition, positive identity development was associated with strong well-being and both past and present economic status. Study 2, conducted among a high-school sample (N = 932, Mage = 17.1, 69% women), showed that identity formation was related to digital practices and competencies. Study 3, in a longitudinal sample of young adults (measured at ages 24 and 29; N = 854, 63% women), showed that identity exploration and commitment processes decreased during this life-phase. Moreover, these changes were moderated by developmental transitions such as becoming a parent and achieving education-related full-time employment. Further, parenthood was the variable most strongly linked with positive identity development. In conclusion, the results suggest that identity is a major challenge for Finnish young adults still in their mid and late twenties, with commitment issues being more enduring and dynamic than hitherto recognised. A sense of identity, in this case certainty regarding one’s future plans, remains in flux depending on the individual’s social and economic circumstances. Cultural context may further moderate how identity uncertainty is tolerated. Similarly, digital engagement operates as an extension of mind and advanced digital competence (cf. digital literacy) seems to support positive identity development. Keywords: personal identity, prolonged adolescence, person-oriented approach, psychological well-being, digital engagement, developmental tasks

Väitöskirjassa tutkin suomalaisten nuorten ja nuorten aikuisten persoonallista identiteettiä ja sen yhteyksiä psyykkiseen hyvinvointiin, digitaalisten laitteiden käyttöön ja sosioekonomiseen tilanteeseen, jossa viimeksi mainitulla viittaan niin ammattiin, tuloihin kuin nuorten aikuisten läpikäymiin, keskeisiin kehitystehtäviin. Yleisellä tasolla identiteetillä tarkoitetaan tunnetta minän samuudesta ja jatkuvuudesta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Tästä syntyvä kokemus suunnasta ja merkityksestä elämässä on kriittinen psyykkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen integraation kannalta. Sosiologinen teoria ja useat tutkimukset viittaavat siihen, että identiteetin rakentamisesta on tullut haasteellisempaa ja epävarmempaa kuin ennen, pidentäen näin nuorten siirtymistä aikuisuuteen. Samanaikaisesti nuorilla ja nuorilla aikuisilla on kuitenkin käytettävissään uusia työkaluja ja taitoja, joilla vastata epävarmuuteen. Kolmessa tutkimuksessa arvioin yhtä persoonallisen identiteetin osa-aluetta mittaamalla tulevaisuuden suunnitelmien pohdintaa ja niihin sitoutumista useilla eri ulottuvuuksilla, käyttäen hyväkseni The Dimensions of Identity Development Scale-mittaria (DIDS). Ensimmäinen tutkimus (N = 751, Mage = 24,6, 60,3% naisia) osoitti identiteettiin liittyvän epävarmuuden olevan suhteellisen yleistä suomalaisten nuorten aikuisten keskuudessa. Identiteetin selkeys oli puolestaan vahvasti sidoksissa psyykkiseen hyvinvointiin ja hyvään taloudelliseen asemaan niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä. Lukiolaisilla suoritettu toinen tutkimus (N = 932, Mage = 17,1, 69% naisia) puolestaan osoitti identiteetin linkittyvän digitaalisten laitteiden käyttöön. Pitkittäisaineistolla tehty kolmas tutkimus (mitattu 24- ja 29-vuotiaana; N = 854, 63% naisia) taas osoitti identiteetin etsintä- ja sitoutumisprosessien heikentyvän tämän elämänvaiheen aikana. Näiden prosessien kehitykseen vaikutti kuitenkin suoriutuminen keskeisistä kehitystehtävistä, kuten koulutusta vastaavan kokopäivätyön saavuttaminen ja vanhemmaksi tuleminen. Lisäksi, vanhemmuus oli kaikkein voimakkaimmin yhteydessä positiiviseen identiteetin kehitykseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että tulosten mukaan nuorten aikuisten identiteetin kehitys tulevaisuuden suunnitelmien kannalta on vielä täysin kesken. Lisäksi, sitoutumiseen kytkeytyvät tekijät näyttäytyvät monimutkaisempina kuin tähän mennessä on luultu. Identiteetin tunteeseen vaikuttaa yksilön sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet ja laajempi yhteiskunnallinen konteksti kuten valtion tarjoamat tukiverkot. Vastaavasti, digitaalisella osaamisella (vrt. digitaalinen lukutaito) voi tukea positiivista identiteetin kehitystä. Digitaalisen osaamisen kautta voi esimerkiksi kehittää omia taitojaan ja samalla parantaa mahdollisuuksiaan verrata eri tulevaisuuden vaihtoehtoja ja sitoutua niihin. Avainsanat: persoonallinen identiteetti, pitkittynyt nuoruus, henkilösuuntautunut lähestymistapa, psyykkinen hyvinvointi, digitaalisten laitteiden käyttö, kehitystehtävät