Sosiaalityöntekijän mahdollisuudet pitkäaikaistyöttömän luottamuksen lisäämisessä

Abstract

Tutkin, miten pitkäaikaistyötön käsittää luottamuksen ja mitkä ovat pitkäaikaistyöttömän mukaan sosiaalityötekijän mahdollisuudet lisätä luottamusta osallisuuden ja hyvinvoinnin pohjaksi. Tutkin myös tekijöitä, jotka on huomioitava kerrytettäessä pitkäaikaistyöttömän luottamusta. Hyödynnän James S. Colemanin jäsentelyä luottamuksesta sosiaalisena pääomana. Täydennän teoriapohjaa Mark S. Granovetterin näkemyksillä erilaisista siteistä. Luottamisen yhteiskunnallinen viitekehys tutkielmassani on hyvinvointivaltio. Olennaista luottamuksen pohtimiselle on näin myös käsitellä pitkäaikaistyöttömyyttä selittäviä syitä, pohtia sosiaalisten oikeuksien ja kansalaisuuskeskustelun haasteita hyvinvointivaltiolle sekä pohtia sosiaalityöntekijän jännitteistä paikkaa tässä. Tutkielmani on laadullinen ja abduktiivinen tutkimus. Keräsin aineiston teemahaastatteluilla, jotka nauhoitin ja litteroin. Haastateltavani olivat 10 pitkäaikaistyötöntä henkilöä KUUMA-kuntien alueelta. Colemanin jaottelu sosiaalisesta pääomasta oli teemahaastatteluina toteutetulle haastattelurungolle väljä, mutta olemassa oleva teoreettinen runko. Se ohjasi fokustani myös aineiston analyysin aikana. Analysoin haastatteluja sisällönanalyysin keinoin. Haastateltavani hahmottivat luottamuksen vastavuoroisuudeksi, joka sisältää ennakoimisen mahdollisuuden ja velvoitteen. Vastavuoroisuutena luottamuksen rakenteet koostuvat asenteista ja teoista. Vastavuoroisuuden ilmentymänä korostui lupauksen merkitys. Asiakkaaseen itseensä luottaminen korostui. Sosiaalityöntekijän formaali osaaminen, asiantuntijapätevyys sekä kohtaamisosaaminen lisäävät luottamuksen synnyn mahdollisuutta. Sosiaalityöntekijän asemaan kohdistuva luottaminen pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta on vahvaa. Sosiaalityöntekijän on mahdollista toimia luottamusketjun siltana muihin heikkoihin siteisiin instituutiotasolla, erityisesti yhteiskuntaosallisuudesta vetäytyvien henkilöiden tukena, saattaakseen pitkäaikaistyötöntä hyvinvointia lisäävien resurssien äärelle. Keinona on tällöin lisätä tuttuuden tunnetta. Aineistossa nousee esiin pitkäaikaistyöttömän yhteiskuntaosallisuuden tyypittelyn mahdollisuuksia. Tyypittelyn tulokset antavat lisäymmärrystä luottamuksen lisäämisen mahdollisuuksiin. Työllisyys on sisäistetty normiksi ja työn puute stigmatisoi. Nämä yhdessä sosiaalityöntekijän työn sisällöllisen hahmottamisen vaikeuden kanssa voivat olla esteenä luottamukseen ja luottavaisuuteen sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön tuen mahdollisuuksia kohtaan. Olemassa olevien resurssien ja tunnusten hyödyntämistä luottamuksen lisääjäksi kaivataan. Luottamusta lisäävät myös läpinäkyvät työtavat. Vastavuoroisuus luottamuksessa yksilön ja yhteiskunnan välillä kulminoituu lupaukseen työstä. Luottamuksen puutteen osoitukseksi koettu aktiivimalli, poukkoilevaksi koettu työvoimapolitiikka ja koetut arvojen erot piirtävät pitkäaikaistyöttömien luottavaisuudelle uudenlaista luottamisen kehystä. Sitoutumisen ja osallistumisen ehtoina ovat luottamuksen siltana korostetusti työntekijän tuttuus ja tämän toiminnan ennakoitavuus. Vahvojen siteiden merkitys on korostunutta. Heikoissa siteissä ennakoimisen mahdollisuutta koettiin olevan tuttuuden lisäksi myös silloin, kun toimintatavat ovat riittävän selkeät toiminnan rakenteen hahmottamiseksi. Pitkäaikaistyöttömien työhön kuntoutuksessa tulisi resursoida niihin ammatteihin, joilla on mahdollisuus päästä pitkäaikaistyöttömän lähelle, hänen arkeensa.