The duality between the mind and the body has been haunting a wide field of academic discussions since René Descartes’ (1596–1650) philosophy. The problem not
only concerns the inexplicable relation between immaterial and material substances,
but also the relation between reflective thought and the unreflected experience: there
are two fields of evidence which both have their own types of clarity, but which remain obscure for each other. The lived and practical experience is opposed to the
objective knowledge of the sciences. Cartesian philosophy is established on the refusal of the non-philosophical life, which, nevertheless, it cannot refuse.
This work offers an investigation of Maurice Merleau-Ponty’s (1908–1961) interpretation of Descartes’ philosophy. Merleau-Ponty comments on Descartes’ ideas
throughout his work. The most central problem for him is the relation between mind
and body: Descartes demonstrates both the distinction and the union between them.
In his e
arly work Phenomenology of Perception (1945), Merleau-Ponty argues that Descartes’ philosophy consists of a contradiction between the distinct pure mind and the
lived experience of the union. He reformulates this contradiction as the paradox of
reflection: reflection reflects on the unreflected experience which nevertheless withdraws from reflection. In his later and unfinished work, The Visible and the Invisible
(1964), Merleau-Ponty continues to elaborate the paradoxical relation of connection
and difference as the new ontological structure. He designates the new ontological
structure as a solution to the problem of the duality of Cartesian ontology: it is the
differentiation of the sensible texture, the thickness of time, and the depth of history.
The work consists of five chapters. Chapter One is a systematic study of Merleau-Ponty’s interpretation of Descartes in Phenomenology of Perception, and it explicates Merleau-Ponty’s understanding of the contradiction in Descartes’ philosophy.
Chapter Two investigates the historical background of Merleau-Ponty’s work by
studying the Cartesian tradition after Descartes. Chapter Three shows how Merleau-Ponty approaches the duality of Cartesian ontology, and how he begins his discussion on the new ontology in relation to it. Chapter Four is a systematic investigation
of Merleau-Ponty’s ontology in The Visible and the Invisible, and it demonstrates how
he answers the problem of Cartesian duality with his new ontological structure.
Chapter Five adds perspectives from Merleau-Ponty’s later lectures on Descartes,
and, at the end, studies Merleau-Ponty’s concept of freedom in relation to his idea of
the ontological structure of connection and difference.
...
Siitä lähtien, kun René Descartes kehitti filosofiassaan ajatuksen duaalisuudesta mielen ja ruumiin välillä, tämä ajatus on kummitellut laajalla alueella akateemista keskustelua. Kysymys ei ole vain immateriaalisen ja materiaalisen substanssin välisestä
selittämättömästä suhteesta vaan reflektiivisen ajattelun ja reflektoimattoman kokemuksen suhteesta: on olemassa kaksi evidenssin aluetta, joilla molemmilla on oma
selvyyden tyyppinsä mutta jotka pysyvät hämärinä toisilleen. Eletty ja käytännöllinen kokemus asettuu vasten tieteiden objektiivista tietoa. Kartesiolainen filosofia
perustuu ei-filosofisen elämän torjumiselle, jota se ei kuitenkaan kykene torjumaan.
Tässä työssä selvitetään Maurice Merleau-Pontyn tulkintaa Descartesin filosofiasta. Merleau-Ponty kommentoi Descartesin esittämiä ajatuksia läpi tuotantonsa.
Hänelle keskeisin ongelma on mielen ja ruumiin välinen suhde: Descartes osoittaa
sekä näiden välisen eron että liiton. Phénoménologie de la perception -teokses
sa Merleau-Ponty väittää, että Descartesin filosofiassa on keskeistä ristiriita mielen ja ruumiin
eron ja yhteyden välillä, puhtaan mielen ja eletyn kokemuksen välillä. Hän muotoilee uudelleen tämän ristiriidan reflektion paradoksina: reflektio reflektoi reflektoimatonta kokemusta joka kuitenkin aina vetäytyy reflektiolta. Myöhäisessä ja keskeneräiseksi jääneessä Le visible et l’invisible -teoksessa Merleau-Ponty jatkaa yhteyden ja
eron paradoksaalisen suhteen kehitettelyä esittämällä uuden ontologisen rakenteen.
Hän hahmottaa uutta ontologista rakennetta vastauksena kartesiolaisen ontologian
duaalisuuteen: kyse on aistittavan tekstuurin eriytymisestä, ajan tiheydestä ja historian syvyydestä.
Tämä teos koostuu viidestä luvusta. Ensimmäinen luku on systemaattinen tutkimus Merleau-Pontyn Descartes-tulkinnasta Phénoménologie de la perception -teoksessa, ja siinä eksplikoidaan Merleau-Pontyn ajatus Descartesin filosofian ristiriitaisuudesta. Toinen luku selvittää Merleau-Pontyn tulkinnan historiallista taustaa tutkimalla Descartesin jälkeistä kartesiolaista perinnettä. Kolmas luku näyttää miten
Merleau-Ponty lähestyy kartesiolaisen ontologian duaalisuutta, josta hän lähtee liikkeelle uuden ontologian projektissaan. Neljäs luku on systemaattinen tutkimus Merleau-Pontyn ontologiasta Le visible et l’invisible -teoksessa ja siinä osoitetaan miten
hän vastaa kartesiolaisen duaalisuuden ongelmaan uudella ontologisella rakenteella.
Viides luku laajentaa näkökulmaa Merleau-Pontyn myöhäisiin luentoihin Descartesista ja selvittää lopuksi Merleau-Pontyn vapaus-käsitystä ja sen suhdetta yhteyden
ja eron ontologiseen rakenteeseen.
...
