Merleau-Pontyn Descartes-tulkinta : kartesiolaisesta duaalisuudesta uuteen ontologiseen rakenteeseen

Englanninkielisen lectio praecursorian pohjalta suomennetussa artikkelissa johdatellaan väitöskirjan peruskysymykseen yleistajuisesti ja esittelevästi. Maurice Merleau-Pontyn (1908–1961) tulkinta René Descartesin (1596–1650) filosofiasta on omaperäinen erityisesti siksi, että hän ei pyri vain muodostamaan historiallisesti korrektia käsitystä Descartesin teoksista vaan hänen tavoitteensa on ennenkaikkea näyttää mikä Descartesin muodostamissa filosofisissa kysymyksissä ja rakenteissa vaikuttaa yhä nykyfilosofiassa. Merleau-Pontyn kriittisyys suhteessa Descartesiin ei ole vain irtiotto vaan myös uudelleenajattelua. Immateriaalisen ja materiaalisen substanssin välisen erottelun sijaan keskiöön nousee kysymys ajattelun ja eletyn kokemuksen välisestä suhteesta. Näiden kahden näkökulman välinen suhde muodostaa Merleau-Pontyn mukaan Descartesin filosofian keskeisen ristiriidan: mielen ja ruumiin erottelu ja liitto sekä sulkevat toisensa ulos että implikoivat toisensa. Varhaisessa filosofiassaan Merleau-Ponty hahmottaa tätä suhdetta reflektiivisen ajattelun ja reflektoimattoman kokemuksen välisenä paradoksaalisena suhteena: reflektio perustuu reflektoimattomaan kokemukseen mutta samalla reflektoimaton vetäytyy reflektiolta. Myöhäisessä filosofiassaan Merleau-Ponty tutkii tätä rakennetta ontologisesta näkökulmasta: kyse on yhteyden ja eron rakenteellisesta suhteesta, joka ei ole vain ajattelun ja ruumiin välillä vaan myös jo kaikessa aistimellisessa kokemuksessa. Merleau-Ponty ottaa nykyfilosofian kannalta merkittävän askeleen kartesiolaisesta duaalisuudesta kohti yhteyden ja eron, kiinnitymisen ja eriytymisen, läheisyyden ja etäisyyden ontologista rakennetta.