Ketä minä opetan : opettajien asenteet erilaisten oppilaiden inkluusioon

Abstract

Oppimiseen ja koulunkäyntiinsä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta järjestetään nykyään yhä enemmän inklusiivisesti yleisopetuksen luokissa. Tässä pro gradu- tutkielmassa selvitettiin opettajien asenteita erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden inkluusioon sekä näihin asenteisiin vaikuttavia tekijöitä. Opettajien asenteita inkluusioon on tutkittu melko paljon niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, mutta tämän tutkimuksen näkökulma oli harvinaisempi: asiaa tarkasteltiin opettajien näkemyksistä oppilaille sopivimman oppimisympäristön kautta. Lisäksi tutkittiin, tapahtuuko opettajien inkluusioasenteissa muutosta vuosien 2010 ja 2012 aikana.

Tutkimuksessa käytetty aineisto oli osa Itä-Suomen Erityisopetuksen kehittämisverkosto (ISKE) -hanketta. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksena vuosina 2010-2012 kuuden pienen tai keskisuuren itäsuomalaisen kunnan kouluilta. Tutkimuksessa ei ollut mukana erityiskouluja. Tässä pro gradu- tutkielmassa hyödynnettiin vuosien 2010 ja 2012 kyselyjä. Tutkimusaineisto analysoitiin erilaisin tilastollisin menetelmin.

Tulosten perusteella opettajat suhtautuivat erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden inkluusioon pääosin myönteisesti. Oppilaan vamman tai häiriön tyyppi ja sen vakavuus olivat kuitenkin yhteydessä siihen, kuinka myönteisesti opettaja asennoitui erityistä tukea tarvitsevan oppilaan inkluusioon yleisopetuksen ryhmään. Yleisesti ottaen lievempiin vammoihin ja häiriöihin suhtauduttiin myönteisemmin kuin vakavampiin. Inkluusioasenteet muuttuivat opettajilla myönteisemmiksi vuodesta 2010 vuoteen 2012 oppilaalla olevien lievien ja vakavien vammojen ja häiriöiden suhteen, mutta aistivammojen osalta opettajien asenteissa ei tapahtunut muutosta. Opettajien inkluusioasenteiden muutos oli samanlaista riippumatta opettajan sukupuolesta, tehtävänimikkeestä tai työkokemuksesta.

Tutkimus osoittaa sen, että pääosin opettajien asenteet ovat kehittymässä inklusiivisempaan suuntaan. Yksilöllisyyttä ja oppilaiden moninaisuutta arvostetaan koululuokissa yhä enemmän. Osattaessa huomioida ja vastata oppilaiden erilaisiin tuen tarpeisiin sekä kohdattaessa oppilaat omina yksilöinään ilman vamman tai häiriön asettamaa leimaa, inklusiiviset koulut voivat olla erilaisten opettajien ja oppilaiden toimivia ja luontevia kohtauspaikkoja.