Seksuaalivähemmistöjen häirintä joukkueessa tai liikuntaryhmässä : henkisen pahoinvoinnin näkökulma

Abstract

Tämä tutkimus kohdistui seksuaalivähemmistöihin kuuluviin urheilijoihin ja liikkujiin (N = 155, juridisesti 93 naista ja 62 miestä) ja heidän kokemaansa sukupuoleen perustuvaan ja seksuaaliseen häirintään joukkueessa tai muussa liikuntaryhmässä. Tavoitteena oli selvittää, 1) kuinka joukkueurheilun tai ryhmäliikunnan parissa koettu sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä olivat yhteydessä seksuaalivähemmistöön kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien stressinä, psykosomaattisina oireina ja masentuneisuutena ilmenevään henkiseen pahoinvointiin ja 2) erosivatko häirintäkokemukset sukupuolen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan. Seksuaalivähemmistöön kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien sähköiseen kyselylomakkeeseen antamia vastauksia analysoin Spearmanin järjestyskorrelaatioiden, selitysasteiden, ristiintaulukoiden ja khiin neliö -testin avulla. Molemmilla sukupuolilla sanaton häirintä (väheksyvät katseet, seksuaalisesti latautuneet eleet, ilmeet, ääntely)ja sanallinen häirintä (seksuaalissävytteiset loukkaukset ja vähättely) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä stressiin; sanaton häirintä korreloi tilastollisesti merkitsevästi myös psykosomaattisten oireiden kanssa ja vähättely masentuneisuuden kanssa. Lisäksi miesten kokema sanaton häirintä ja seksuaalissävytteiset loukkaukset olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän masentuneisuuteensa. Fyysinen häirintä oli kytkeytynyt tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan naisten psykosomaattisiin oireisiin. Miehet joutuivat joukkueessa tai muussa liikuntaryhmässä naisia useammin sanattomasti ja fyysisesti häirityiksi. Homoja oli sanallisesti häiritty muita seksuaalisia suuntauksia useammin ja vallitsevasti heteroita harvemmin. Yhteenvetona sanottakoon, että seksuaalivähemmistöissä miessukupuoli ja homoseksuaalisuus ovat joukkueurheilussa tai ryhmäliikunnassa tapahtuvan häirinnän riskitekijöitä ja että koettu häirintä on voimakkaammin yhteydessä miesten kuin naisten henkiseen pahoinvointiin.

This study surveyed 155 sexual minority sport participants in Finland in order to examine: 1) various forms of gender-based and sexual harassment in a team or in a group fitness class in relation to associated psychological ill-being, indexed by stress due to discrimination, psychosomatic symptoms, and depression; and 2) the differences in harassment in a team or in a group fitness class according to gender and sexual orientation. Self-reported data from 93 females and 62 males was collected anonymously through an online survey and then analyzed using Spearman rank-order correlations, coefficients of determination,and cross tabulation with Chi Square testing. In both genders, nonverbal harassment (i.e. dismissive or contemptuous looks, sexually charged gestures, facial expressions, and sounds)and verbal harassment (i.e. sexual insults and undermining) were statistically significantly linked to stress; in addition, nonverbal harassment was related to psychosomatic symptoms and undermining was associated with depression. Furthermore, nonverbal harassment and sexual insults were linked to depression in males. Physical harassment was associated with psychosomatic symptoms only in those identifying as female. In a team or in a group fitness class, males experienced nonverbal and physical harassment more often than females. Gays were verbally harassed more often than people of any other sexual orientation. In contrast, most dominantly heterosexual participants were verbally harassed less frequently than any other sexual orientation groups. The study concluded, firstly, that, for sexual minority sport participants in Finland, being male and gay is a risk factor for gender-based and sexual harassment in team sport and group fitness classes. Secondly, harassment is more strongly linked to psychological ill-being in males than in females.