”Ei oo syytä hankkia muttei oo syytä olla hankkimatta” : lapsen hankinnan lykkääminen ja vapaaehtoinen lapsettomuus parihaastatteluissa

Abstract

Lasten hankkiminen ei ole enää elämän päätavoite. Ihmiset painottavat yksilöllisempiä arvoja ja perhe perustetaan, koska niin halutaan, ei koska se on yhteiskunnan vaatima normi. Suomea ja Eurooppaa vaivaava syntyvyyden lasku on ilmiö, jolla tulee olemaan suuria vaikutuksia hyvinvointivaltioon ja työelämään. Kun työikäisen väestön ja veronmaksajien määrä suhteessa ikääntyviin laskee, tulee muotoilla uudelleen eläkkeiden ja tulonsiirtojen rahoitustavat. Tässä tutkimuksessa pyrittiin parihaastattelun keinoin selvittämään vielä lapsettomien motiiveja olla tekemättä lapsia. Lisäksi kysyttiin, mitä muutoksia yhteiskuntaan ja perhepolitiikkaan tarvitaan, jotta lastentekoa voitaisiin kan-nustaa. Haastateltavina oli viisi paria, joista kolme oli vapaaehtoisesti lapsettomia ja kaksi lapsen hankintaa lykkääviä. Lapsen hankinnan lykkääjillä merkittävin syy tämänhetkiseen lapsettomuuteen oli sopimaton elämäntilanne ja ongelmat toimeentulon riittävyydessä. Vapaaehtoisesti lapsettomien syy oli huoli maapallon tilasta sekä tunne, ettei vanhemmuus ole heitä varten. Perhepolitiikan koettiin olevan liian stereotyyppiselle ja vanhanaikaiselle perhekäsitykselle rakentuva, eikä se huomioi uusia elämäntyylejä, kuten yksinhuoltajia ja sateenkaariperheitä. Parit eivät usko, että hedelmällisyyslukuja saadaan kasvamaan pelkällä politiikalla, koska yhteiskunnallinen asennemuutos perhe-elämää kohtaan on muuttanut perheen ja lapsien merkitystä ihmisten elämässä aiempaa kielteisemmäksi.