Lapseton mieli, lapseton ruumis : tutkielma vapaaehtoisen lapsettomuuden ja sterilisaation kokemuksista

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä vapaaehtoinen lapsettomuus ja sterilisaatio yksilöille merkitsevät ja tuottaa samalla tietoa siitä, millainen prosessi mahdolliseen sterilisaatiotoimenpiteeseen hakeutuminen on. Filosofi Michel Foucault’n ajatuksiin perustuvan konstruktivistisen ruumiskäsityksen kautta tarkasteltuna voidaan monet ruumiisiin ja lisääntymiseen liitetyt normit nähdä diskursiivisesti tuotettuina. Tutkielmassa vastaajien kokemuksia tarkasteltiin ruumisteoreettisesta viitekehyksestä käsin pohtimalla, vaikuttaako historian varrella etenkin naisruumiisiin liitetty lisääntymisoletus vapaaehtoisesti lapsettomien elämään ja sterilisaation saatavuuteen.

Tutkielman aineisto koostui 25 vapaaehtoisesti lapsettoman henkilön kirjoittamasta kokemuskertomuksesta. Aineisto on analysoitu narratiivisen analyysin avulla tuottamalla uusi, keskeisimmät teemat esiin nostava kokonaiskertomus aiheesta. Analyysin perusteella vapaaehtoista lapsettomuutta kuvaavista kertomusosioista nousi esiin 4 merkityskategoriaa, jotka olivat lapsettomuus tunteisiin liittyvänä asiana, omanlaisena elämäntapana, marginaalisena positiona sekä eettisenä valintana. Sterilisaatiotoimenpide kuvattiin lapsettoman elämän sinettinä sekä tärkeänä vaihtoehtona muille ehkäisymuodoille. Osa vastaajista kuvasi sterilisaatiota kehon korjaamisena ja saattamisena muotoon, jossa sen olisi pitänyt aina olla. Näin ollen kirjoittajat tulivat itse diskursiivisesti tuottaneeksi keholleen hyvin päinvastaisia merkityksiä verrattuna perinteiseen lääketieteelliseen ja kulttuuriseen kuvastoon, jossa naiseus on yhdistetty vahvasti lisääntymiseen.

Ruumisteoreettisesta viitekehyksestä tarkasteltuna vapaaehtoinen lapsettomuus ja sterilisaatioon hakeutuminen näyttäytyivät yhä jossain määrin anomaalisina ilmiöinä. Suurella osalla vastaajista sterilisaatioprosessi oli sujunut hyvin, mutta aineistosta heijastui, että lapsettomien henkilöiden sterilisaatio herättää edelleen kysymyksiä ja terveydenhoitojärjestelmässä elää yhä jonkin verran kielteisiä asenteita.