Tässä pro gradu -tutkielmassani halusin saada selville, millaisia kokemuksia sosiaalityöntekijöillä on ensimmäisestä oman alansa työstä. Rajasin tutkimuksen koskemaan niitä sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat aloittaneet työuransa julkisen sektorin työpaikassa.
Keräsin tutkimusaineistoni julkaisemalla kirjoituspyynnön, jossa pyysin tutkimukseen osallistuvia henkilöitä kirjoittamaan omista kokemuksistaan ja kuvaamaan ajatuksiaan ja tunteitaan ensimmäisessä työpaikassaan. Aineistonkeruun aikana sain 15 sosiaalityöntekijän kertomusta, joiden pituus vaihteli yhdestä A4-liuskasta kuuteen liuskaan. Kaikki kirjoittajat olivat naisia. Kolmen sosiaalityöntekijän kertomukset ajoittuvat 1970-luvulle ja osa nykyaikaan. Kaikkien kertomusten ajallinen ulottuvuus ei käynyt teksteistä ilmi.
Tutkimukseni on narratiivinen tutkimus, mikä tarkoittaa tarinoiden tai kertomusten tutkimusta. Narratiivinen tutkimus on mahdollista tehdä monella eri tavalla, eikä sen tekemiseen ole olemassa selkeitä rajo
ja. Tässä narratiivisessa tutkimuksessani halusin antaa kertojille vapauden tehdä valintoja ja kirjoittaa heille merkityksellisistä kokemuksista. Aineiston analyysiä varten luin kertomukset monta kertaa. Ensimmäisellä lukukerralla kirjasin ylös ensivaikutelman, joka minulle jäi. Sen jälkeen etsin kertomuksista yhtäläisyyksiä, joiden perusteella luokittelin kertomukset neljään eri luokkaan. Nimesin nämä luokat kertomuksiksi kaaoksesta, kertomuksiksi kokemuksen kautta oppimisesta, kertomuksiksi onnistuneista aluista sekä kertomuksiksi hätkähdyttävistä asiakastilanteista. Annoin kertojille salanimet.
Neljän kertojan teksteissä kuvattiin työn alkua kaaosmaiseksi. Työyhteisöissä ilmeni suuria puutteita, esimerkiksi työntekijöitä oli liian vähän ja perehdytys oli puutteellista. Työntekijä ei välttämättä saanut tukea kollegoiltaan tai esimieheltään.
Kokemuksen kautta oppimisestaan kirjoittaneet viisi työntekijää toivat esille, että uran alussa koetut vaikeat tilanteet ovat auttaneet heitä työssään myöhemmin. Työ on ollut heille kaikille aluksi haastavaa ja kuormittavaa. Ristiriita koulutuksen ja työelämän välillä on ollut heidän kokemuksensa mukaan suuri ja virkavastuu on tuntunut painavalta.
Työyhteisön antama tuki helpottaa uudessa työssä selviytymistä ja auttaa perehtymistä. Neljä sosiaalityöntekijää kuvaa ensimmäisiä työkokemuksiaan myöhemmän uran kannalta parhaaksi mahdolliseksi. Työparityöskentely, työyhteisön luottamus ja tuki ovat olleet niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti neljän kertojan kokemuksiin. Hiljaisen tiedon ja ammattitaidon kertyminen vie runsaasti aikaa ja siihen tarvitaan vuorovaikutusta kokeneempien kollegojen kanssa.
Kaksi sosiaalityöntekijää kertoo yksityiskohtaisesti mieleen painuneista hätkähdyttävistä asiakastilanteista ja niiden herättämistä tunteista.
...
