Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuudet : auttamisvastuun jakaminen ja siirtäminen

Abstract

Tutkielman tehtävänä on selvittää, miten lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyö näyttäytyy nuorisopsykiatrian potilasasiakirjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välistä auttamisvastuuta kuvataan potilaskertomusteksteissä. Tutkielman tavoitteena on tuottaa lisää tietoa ja ymmärrystä yhteisasiakkuudessa olevien nuorten auttamisvastuun jakamisen perusteista lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välillä. Tutkielma paikantuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen, jossa sosiaalisen todellisuuden ymmärretään rakentuvan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tiedon luonne määrittyy suhteessa kontekstiinsa ja tutkimuksen kohteeksi asetetaan kieli. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välisen auttamisvastuun jakautumista tarkastellaan moniammatillisen asiantuntijuuden ja moniorganisatorisen yhteistyön viitekehyksessä. Tutkielman aineisto kerättiin keväällä 2017 ja se koostuu 181 lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuudessa olevan nuoren nuorisopsykiatrian potilaskertomusasiakirjoista. Analyysimenetelminä käytettiin sisällön erittelyä ja aineistolähtöistä sisällön analyysia. Sisällön erittelyn avulla kuvattiin kvantitatiivisesti yhteisasiakkuudessa olevien nuorten taustatekijöitä ja pyrittiin saamaan käsitys tarkasteltavien ilmiöiden yleisyydestä aineistossa. Sisällön analyysin avulla aineistosta etsittiin moniammatillista yhteistyötä sekä auttamisvastuun jakamista ja siirtämistä kuvaavia teemoja. Analyysin apuvälineenä käytettiin Atlas.tiohjelmaa. Tutkielman tulokset osoittavat, että lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus on nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa olleilla nuorilla yleistä. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välinen yhteistyö käynnistyy usein lastensuojeluilmoituksen tekemisestä. Yhteistä auttamisvastuuta määritellään tyypillisesti kasvokkaisissa kohtaamisissa ja puhelinkeskusteluissa. Auttamistyö tarkoittaa harvoin konkreettista organisaatiorajat ylittävää yhdessä työskentelyä. Tyypillisempää on toimijoiden työskentely omilla erillisillä vastuualueillaan. Nuorisopsykiatrian työntekijät määrittelevät lastensuojelun tehtävää ja roolia myös ilman lastensuojelua. Auttamisvastuun jakaminen lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välillä perustuu työnjaon määrittelyyn, yhteiseen tavoitteeseen, keskinäiseen riippuvuuteen toinen toisensa toiminnasta sekä yhteistyön määrittelyyn osaksi hoitoa. Eriävät näkemykset auttamisvastuusta perustuvat viranomaisten määrittelyihin nuoren problematiikasta ja organisaatioiden resursseista. Nuorten ja perheiden osallisuus auttajatahojen määrittelyssä näyttäytyy merkittävänä. Eriäviä näkemyksiä auttamisvastuusta syntyy erityisesti nuorisopsykiatrisen osaston ja nuorisokodin rajalla aggressiivisesti käyttäytyvän nuoren auttamistyössä.