Nuorisopsykiatrinen kuntoutus lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tiivistelmä Maisterintutkielmani aihe oli nuorisopsykiatrinen kuntoutus lastensuojelun sijaishuollossa. Tavoitteenani oli muodostaa mahdollisimman realistinen kuvaus aiheestani työntekijöiden kuvaamana. Teoreettinen osuus koostuu muutamista kotimaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista. Tutkimukseni aineisto koostui kahden nuorisopsykiatrista kuntoutusta tekevän yksikön viiden työntekijän puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joita peilaan näihin mainitsemiini tutkimuksiin. Analysoin kokoamani aineiston litteroinnin jälkeen grounded theory mallin mukaisesti, hyödyntäen Antero Stenlundin (2020) sekä Anselm Straussin ja Juliet Corbinin (1990) tekemää mallinnusta analyysiprosessista. Muodostin analyysiprosessini päätteeksi oman teorian pohjautuen keräämääni aineistoon. Yksiköt olivat kuntouttavan sijaishuollon yksiköitä ja yksiköiden tekemää työtä kutsuttiin nuorisopsykiatriseksi kuntoutukseksi, koska siinä yhdistyi nuorisopsykiatrinen ja kuntoutuksellinen työskentely. Yksiköt olivat intensiivitason yksiköitä ja niihin oli sijoitettuna 12–17-vuotiaita nuoria, joilla oli erilaista ja eri tasoista psyykkistä oireilua. Taustateoriat näissä yksiköissä nousivat lakien asettamista rajoista, yksiköiden omista määritelmistä sekä menetelmien kautta tulevista taustateorioista. Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) oli näissä yksiköissä eniten työtä ohjaava teoria. Kuntoutuksen tavoitteena on aineiston perusteella muun muassa nuoren psyykkisten oireiden lieventäminen tai parantaminen, nuoren tilanteen selvittäminen ja toimintakyvyn edistäminen. Yksiköissä käytettiin nuorten kanssa työskentelyssä esimerkiksi tiivistä omaohjaustyöskentelyä, monipuolisesti kuntoutukseen liittyviä toimintoja, psykiatrista hoitotyötä sekä erilaisia menetelmiä. Esteet ja haasteet työskentelylle nousivat lakeihin ja asetuksiin, perheeseen, verkostoon, nuoriin tai sosiaalityöntekijöihin liittyvistä asioista. Yksiköissä tehtiin arviointia kuntoutuksesta koko nuoren prosessin ajan aktiivisesti. Johtopäätöksenä totean, että tutkimissani yksiköissä nuorisopsykiatrista kuntoutusta tehtiin monipuolisesti keskittyen olennaiseen; edesauttamaan nuorten toimintakykyä ja paluuta kotiin perheen luo. Yksikköjen työtä kehitettiin aktiivisesti eteenpäin ja ohjaajista välittyi selkeä into ja palo tekemäänsä työhön sekä aito halu tukea ja auttaa heille sijoitettuja nuoria. Toisiin tutkimuksiin verratessani löysin useita yhtäläisyyksiä esimerkiksi terapeuttisen laitoskasvatuksen yksiköihin, muihin nuorisopsykiatrista kuntoutusta tekeviin yksiköihin tai yhdistelmäyksiköissä tehtävään työhön.