Tässä tutkielmassani kysyn minkälainen kulttuurinen projekti hijab on? Maisterintutkielmani on jatkoa kandidaatintyölleni Vapaa valitsemaan? Musliminaisten päähineen käytön merkityksistä (Holmstedt 2017), jossa tarkastelin, mitä merkityksiä musliminaiset päähineen käytölleen antavat. Aiempaan työhöni pohjautuen esitän tässä työssäni, että hijab on enemmän kuin pelkkä vaate. Väitän, että hijab on myös aate, joka on merkityksellinen osa musliminaisten minuuden ja identiteetin muodostamisen prosesseissa. Puhun työssäni kulttuurisista projekteista siksi, että naiset muodostavat minuuttaan performatiivisesti ja kontekstuaalisesti. Tutkimuskysymykseni on tutkimuksen arvoinen muun muassa siksi, että Suomessa elää yhä enemmän musliminaisia, jotka ilmentävät omaa uskonnollisuuttaan ja kulttuuri-identiteettiään tavalla, joka tulkitaan usein julkisessa puheessa vain symbolina naisten alisteisesta asemasta. Näkökulma ei välttämättä vastaa naisten käsitystä omasta elämästään.
Tarkoitukseni on
ollut tuottaa tietoa, jonka avulla hijabia voi lähestyä musliminaisen näkökulmasta käsin. Etnografisen haastattelututkimuksen aineistona on tekstimassa, joka on muodostunut syksyn 2016 ja kevään 2018 välisenä aikana. Pääosin aineisto koostuu haastatteluista, mutta se sisältää myös sähköpostikeskusteluja. Tekstimassa sisältää sekä kandidaatintyöhön tekemiäni puolistrukturoituja haastatteluja että tähän tutkielmaan tekemiäni avoimia haastatteluja, jolloin lähinnä ohjailin keskusteluja koskemaan päähineen käyttöön liittyviä tavoitteita ja reunaehtoja. Olen tähän työhöni käyttänyt kuuden eri informantin tuottamaa aineistoa. Informantit erosivat iän ja sosioekonomisen asemansa suhteen, mutta heitä kaikkia yhdisti merkityksellinen suhde hijabiin. Yksi naisista oli niin sanottu avaininformantti, jolla on ollut suuri merkitys sekä aineiston muodostamis- että tulkintaprosessissa.
Haastatteluaineistoni lähiluku paljasti, että hijab on naisten elämässä paljon muutakin kuin pukeutumista. Aineistossani hijab on merkityksellinen osa naisten itseymmärrystä ja se kiinnittyi uskontoon joko suoraan tai välillisesti. Siksi olen analyysissäni lähestynyt eletyn uskonnon tutkimusperinnettä, jossa uskontoa tarkastellaan yksilölle ja yhteisölle merkityksellisenä tulkintakehikkona ja paikantuneina kulttuurisina käytänteinä. Työssäni eletty uskonto ja minuus yhdistyvät performatiivisessa toiminnassa, jonka avulla yksilö minuuttaan muodostaa.
Aineistossani hijab on ensisijaisesti uskonnollinen projekti, jonka avulla naiset tuottavat uskonnollista minuuttaan alistuessaan Jumalan tahtoon. Toisaalta hijab on myös sosiaalinen projekti, jolloin kyse on muslimi-identiteetin muodostamisesta ja ryhmään kuulumisesta. Toisinaan hijab on myös yhteiskunnallinen kannanotto, jolloin naiset tekevät eroa niihin länsimaisen kulttuurin osatekijöihin, joihin he eivät muslimeina voi eivätkä halua sitoutua. Oleellista projekteissa on, että ne ovat yksilöllisiä, usein myös intersektionaalisia, huolimatta kontekstuaalisesta luonteestaan. Yksilölliset kulttuuriset projektit ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Muodostaessaan minuuttaan ja identiteettiään performatiivisesti naiset tekevät musliminaisen näkyväksi ja muuttavat näin suomalaista yhteiskunnallista tilaa, status quota, jossa ei ole ehkä totuttu näkemään hijabiin pukeutuneita naisia.
...
