Jääkiekkomaalivahdin laukauksenlukutaito ja sen kehittäminen videoharjoittelun avulla

Abstract

Johdanto. Jääkiekko on nopea pallopeli, joka vaatii fyysistä ja kognitiivista suorituskykyä. Yleisiä vaadittavia fyysisen suorituskyvyn tekijöitä ovat voima, nopeus ja kestävyys. Myös lajispesifiä fyysistä suorituskykyä vaaditaan, kuten luistelu- ja mailankäsittelytaitoa. Jääkiekon ollessa niin sanottu avoimen taidon laji, vaatii se urheilijoilta myös kognitiivisia ominaisuuksia, kuten nopeaa päätöksentekoa. Pelaajilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia riippuen pelipaikasta. Erityisesti maalivahdin lajisuoritus eroaa kenttäpelaajista, sekä fyysisiltä että kognitiivisilta vaatimuksiltaan. Merkittävä maalivahdilta vaadittava kognitiivinen ominaisuus on pelaajan toimien ennakointi, etenkin laukauksen suuntauksen lukeminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia laukauksenlukutaitoa ja sen kehittämistä videoharjoitteiden avulla eri ikäisillä ja tasoisilla maalivahdeilla. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 18 kilpasarjan maalivahtia kolmelta eri nuorten tasolta ja kahdelta miesten tasolta (C-, B- ja A-nuoret, Suomi-Sarja, Liiga) (ikä 20 ± 4,2 vuotta; pituus 1,82 ± 0,05 m; paino 82,8 ± 78,1 kg). Maalivahteja osallistui seitsemästä eri joukkueesta, 2–3 kustakin joukkueesta. Yksi joukkueen maalivahdeista toimi kontrollina ja yksi tai kaksi muuta suorittivat intervention. Ennen interventiota tutkittavat suorittivat tutustumiskäynnin ja kolme mittausta, joista viimeisen tulokset määritettiin lähtötasoksi. Mittaukset sisälsivät kolme eri reaktioaikatestiä, joissa motorinen toimi oli melko lajinomainen ja ärsykkeet vaihtelivat yksinkertaisesta valoärsykkeestä lajinomaiseen videokuvattuun ärsykkeeseen (laukaus). Interventio kesti neljä viikkoa ja sisälsi 20 videoharjoitetta, joista tuli suorittaa vähintään 85%. Intervention aikana seurattiin jää-, oheis- ja videoharjoittelua päiväkirjamuodossa. Intervention jälkeen suoritettiin kaksi täysin alkumittausten kaltaista mittausta, joista jälkimmäisen tuloksia verrattiin lähtötasoon. Tarkastelun kohteena oli intervention vaikuttavuus sekä tason ja iän yhteys reagointiin. Tulokset. Reagoinnin nopeus riippui ärsykkeestä siten, että lajinomaiseen ärsykkeeseen reagointi oli nopeinta (ka: 213 ± 36 ms) ja monivalintaiseen valoärsykkeeseen hitainta (ka: 347 ± 31 ms). Videoharjoitteiden käyttö vaikutti positiivisesti onnistuneiden toistojen lukumäärään lajinomaisessa ärsykkeessä (p < 0.01), mutta ei reagoinnin nopeuteen millekään ärsykkeelle. Kontrolliryhmä paransi monivalintaiseen valoärsykkeeseen reagoinnin nopeutta loppumittauksissa (p < 0.05). Intervention aikaisen jää- ja oheisharjoittelun määrä tai videoharjoitteluun keskittymisen taso eivät korreloineet reagoinnin nopeuteen millekään ärsykkeelle. Jääharjoittelun määrällä oli negatiivinen korrelaatio lajinomaisen ärsykkeen testin onnistuneiden toistojen lukumäärän kanssa (p < 0.05). Maalivahdin tasolla oli positiivinen yhteys edellä mainittujen onnistuneiden toistojen lukumäärän kanssa (p < 0.05). Yksilötasolla maalivahdin ikä tai taso eivät määrittäneet reagoinnin nopeutta eri ärsykkeille, mutta joukkotasolla korkeampi taso oli yhteydessä nopeampaan valoärsykkeisiin reagointiin (p < 0.01) ja (p < 0.05). Reagoinnin nopeus yksinkertaiseen valoärsykkeeseen oli yhteydessä monivalintaiseen valoärsykkeeseen reagointiin (p < 0.001). Valoärsykkeisiin reagoinnin nopeus ei kuitenkaan vaikuttanut reagoinnin nopeuteen lajinomaisen ärsykkeen testissä. Johtopäätökset. Laukauksenlukutaito todistettiin laboratorio-olosuhteissa, sillä reagointi oli nopeinta lajinomaiseen ärsykkeeseen. Tätä ennakointia tukee mittausten videomateriaali, jossa tutkittavat aloittivat onnistuneet ”torjunta” -toistot ennen, kun kiekko irtosi pelaajan lavasta. Videoharjoittelun avulla tämä ennakointi kehittyi ja intervention jälkeen tutkittavat onnistuivat lukemaan laukauksia useammin oikein. Reagoinnin nopeus ei muuttunut yhdellekään ärsykkeelle. Lajinomaisen reagoinnin nopeuden muuttumattomuuteen saattaa vaikuttaa käden liikkeen optimaalinen ajoittaminen torjunnan kannalta. Tämän tutkimuksen perusteella videoharjoittelu vaikuttaisi olevan käytännöllinen ja edullinen keino kehittää laukauksenlukutaitoa. Esimerkiksi kesäharjoittelukaudella olisi mahdollista pitää yllä ja kehittää laukauksenlukutaitoa ilman jääharjoittelua. Kognitiivisten lajitaitojen harjoittelun vähäinen fyysinen kuormittavuus mahdollistaa muiden kuormittavampien oheisharjoitteiden toteuttamisen.