Nuorten, valtion vai markkinoiden asialla? : nuorisojärjestöjen hybridit toimintalogiikat

Abstract

Suomalaiselle kolmannelle sektorille on ollut tyypillistä, että toiminta perustuu kansalaisten vapaaehtoiseen toimintaan yhdistysten jäseninä. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan kolmannen sektorin järjestöt näyttävät kuitenkin omaksuvan piirteitä julkiselta ja yksityiseltä sektorilta eli hybridisoituvan. Tässä tutkimuksessa ilmiötä tarkastellaan yhden järjestöryhmän näkökulmasta. Pääkysymykset ovat, miten valtakunnalliset nuorisojärjestöt määrittävät itsensä kolmannen sektorin järjestöinä ja nuorisotyön kentän toimijoina sekä millaiset institutionaaliset logiikat vaikuttavat niiden määrittelyihin itsestään. Tutkimuksen aineistona käytetään valtakunnallisille nuorisojärjestöille tehdyn kyselyn tuloksia, järjestöjen nettisivuja ja toimintakertomuksia sekä järjestöjohtajien haastatteluja. Analyysissä käytetään tilastollisia analyysimenetelmiä sekä sisällön- ja kehysanalyysiä. Tulokset osoittavat valtakunnallisten nuorisojärjestöjen jakautuvan päätehtävänsä mukaan intressi- ja aktivistijärjestöihin, kristillisiin, vapaa-ajan sekä sosiaalisen vahvistamisen ja nuorisokasvatuksen järjestöihin. Ne kokevat vastaavansa toiminnastaan ensisijaisesti rahoittajille ja jäsenille. Järjestöjen käyttämät legitimaatioargumentit perustuvat yleisesti nuorisotyön kentän yhteiseen moraaliseen oikeutukseen, minkä lisäksi ne legitimoivat toimintaansa korostamalla asemaansa erityisten nuorisoryhmien saavuttajina, nuorten kansalaistoiminnan mahdollistajana tai managerialistisesti erityisen tehokkaina toimijoina. Järjestöt kehystävät nuoret osallistujina useimmiten joko toimijoiksi, oppijoiksi tai tuen kohteiksi, minkä lisäksi käytössä ovat myös kannustettavan ja asiakkaan roolit. Nämä roolit kuvastavat myös järjestöjen välisiä eroja suhteessa siihen, miten nuoret pystyvät vaikuttamaan itse järjestön toimintaan. Tulosten tulkinta institutionaalisten logiikoiden teorian valossa osoittaa, että valtakunnallisten nuorisojärjestöjen kuvaukset itsestään heijastelevat kuutta yhteiskuntatason institutionaalista logiikkaa. Yleisesti esiintyvät valtiologiikka, markkinalogiikka ja ammattikunnan logiikka ovat yhteydessä järjestöjen hybrideihin ominaisuuksiin. Demokratialogiikka, yhteisölogiikka sekä tutkimuksessa uutena logiikkana määritelty aate- ja altruismilogiikka puolestaan sisältävät piirteitä, jotka osoittavat järjestöjen muista sektoreista poikkeavaa erityisyyttä ja mahdollistavat olennaisia toimijan rooleja nuorille järjestöissä. Johtopäätösosa sisältää myös järjestöille kohdistetun työkalun niiden itseanalyysin tueksi.

Finnish third-sector organizations (TSOs) have typically been characterized by ideal-typical features such as uniting people as members, working voluntarily, promoting civic ideals, being independent of the state, and having a clearly nonprofit orientation. However, recent decades have shown an increasing tendency among TSOs to adopt characteristics from the public and private sectors, i.e., to become hybrids. In order to better understand this phenomenon, this dissertation scrutinizes Finnish youth TSOs operating nationwide and asks how they define their missions, tasks, and reasons for existence as part of the changing third sector and as actors in the Finnish field of youth work. The analysis is based on a mixed-methods approach and four different data sets: a survey, websites, annual reports, and interviews. It describes the multifaceted field of Finnish youth organizations by dividing them into five classes: interest, activist, leisure time, religious, and social reinforcement and youth education organizations. These youth TSOs legitimate themselves most often to their sponsors or members; their arguments are based on moral justification common to the youth work field as a whole, where the TSOs play complementary roles in enabling civic participation opportunities for young people, reaching out to specific target groups, or showing effectiveness in a managerialistic manner. The organizations frame young participants as agents, learners, targets of support, customers or as being in need of facilitation. These roles also reflect differences in how much influence young people can actually have in the organization itself. An interpretation of the results using the framework of institutional logics theory shows that Finnish youth TSOs apply six institutional logics in their descriptions of what they do and why. State, market, and professional logics are commonly used, which shows the inherent hybridity of these organizations. The logics of community, of democracy, and the logic of ideology and altruism introduced here as a new institutional logic, include elements underlining the characteristic features of these organizations as distinct from the other two sectors. These three institutional logics also enable young people to play key roles in the TSO. The last chapter of the dissertation introduces a self-assessment tool for TSOs to analyze which of the various institutional logics are applied in them.