Kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta yhteisöissä

Abstract

Kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta yhteisöissä Linda Nurkkala Sosiaalityö Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Sirpa Kannasoja ja Tuija Kotiranta Syksy 2018 66 sivua Tutkielman tarkoituksena on tarkastella kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia sosiaalisesta osallisuudesta yhteisöissä. Tehtävänä oli selvittää, minkälaisia yhteisöitä ja sosiaalisia suhteita kehitysvammaisten ihmisten elämästä löytyy ja millaisena sosiaalinen osallisuus heidän kokemuksissaan näyttäytyy. Tutkielmassa haastateltiin neljää kehitysvammaista henkilöä.

Tutkielma toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkielman keskeisinä käsitteinä toimivat yhteisön, yhteisöllisyyden, osallisuuden ja sosiaalisen osallisuuden käsitteet. Aineiston analyysiin sovellettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten mukaan tutkielman kehitysvammaisilla ihmisillä oli useita yhteisöjä elämässään ja paljon sosiaalisen osallisuuden kokemuksia. Tutkielman haastateltavien yhteisöt muodostuivat lapsuudenperheen ja lähisuvun yhteisöistä sekä institutionaalisesti muodostuneista yhteisöistä, jotka olivat muotoutuneet lähinnä vammaispalveluiden kautta. Institutionaalisesti muodostuneita yhteisöjä olivat ryhmäkodin yhteisö, toimintakeskuksen ja avo-työpaikkojen työyhteisöt ja erilaiset ryhmämuotoiset harrastusyhteisöt sekä tukihenkilön tapaamiset. Haastateltavilla oli myös vaihteleva määrä ystävä- ja seurustelusuhteita.

Lapsuudenperheen ja lähisukulaisten yhteisöt sekä palvelujärjestelmän yhteisöt olivat läheisimmät ja tärkeimmät yhteisöt. Niissä sosiaalisen osallisuuden kokemus oli vahvinta. Haastateltavien elämässä sosiaalista osallisuutta lisäsivät erityisesti lapsuudenperhe, kehitysvammaisille ihmisille suunnatut palvelut, tärkeiden ihmisten ja palveluiden läheisyys sekä haastateltavien oma aktiivisuus. Sosiaalista osallisuutta heikensivät taloudelliset tekijät ja yhden haastateltavan kohdalla yksinäisyyden kokemukset ja toive useammista sosiaalisista kontakteista.

Tutkielman tuloksista käy ilmi haastateltavien sosiaalisen osallisuuden eriytyneisyys ei-vammaisten ihmisten yhteisöistä. Haastateltavien sosiaalinen osallisuus oli heikkoa suhteessa muihin yhteisöihin kuin lapsuudenperheeseen ja kehitysvammaisille tarkoitettuihin palveluihin, mikä piti yllä erillään olemista ei-vammaisista ihmisistä. Haastateltavien sosiaalisessa osallisuudessa korostui palvelujärjestelmän yhteisöiden merkitys sosiaalista osallisuutta tarjoavina yhteisöinä.

Asiasanat: kehitysvammaiset ihmiset, sosiaalinen osallisuus, osallisuus, yhteisö