Tutkimuksessa selvitetään Helsingin Sanomissa käytyä syrjäytymiskeskustelua ajalla syys lokakuu 2012 sekä koko vuosi 2013. Syyskuun 2012 alussa presidentti Sauli Niinistön syrjäytymisen vastainen kampanja, Ihan tavallisia asioista, julkistettiin mediassa. Tämä kampanja oli osa presidentti Niinistön vaalilupauksen lunastamista. Samaan ajankohtaan ajoittuivat myös kunnallisvaalit. Vuosi 2013 ei sen sijaan ollut vaalivuosi Suomessa. Tutkimuksen teoreettismetodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen aineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Sosiaalisessa konstruktionismissa sosiaalista todellisuutta tuotetaan erityisesti kielen avulla. Konstruktionistinen näkemys sosiaalista ongelmista kiinnittää huomion prosesseihin sekä niihin käytäntöihin, joissa tietyt ilmiöt, kuten syrjäytyminen määritellään ongelmaksi.
Tutkimuksessa on kaksi aineistoa, jotka ovat analysoitu eri tavoin. Tutkimusaineistosta yksi muodostui viisi erilaista syrjäytymisdiskurssia. Nä
itä olivat syrjäytyminen politikoinnin diskurssina, toisista välittämisellä syrjäytymistä vastaan, koulutus ja työ pitävät syrjäytymisen loitolla, syrjäytyminen lääketieteellisenä sairautena sekä positiosidonnainen diskurssi, jota käytettiin kirjoituksissa, kun haluttiin ajaa omaa intressiä läpi. Vahvimpana sekä määrällisesti eniten aineistossa esiintyvät syrjäytyminen politikoinnin diskurssina sekä lähimmäisestä välittämisellä syrjäytymistä vastaan. Diskurssit, jotka muodostuivat tarkasteluajankohtana, olivat poliittisesti värittyneitä ja osin päällekkäisiä. Diskurssit eivät olleet puhetta asiantuntija positiosta, eivätkä ne olleet puhetta omasta tai läheisten kokemuksista. Ne olivat lähinnä neuvoja ihmisten arkeen, lähes itsestäänselvyyksiä. Poikkeuksena syrjäytyminen lääketieteellisenä sairautena diskurssi.
Tutkimusaineistosta kaksi piirtyi kuva, jossa syrjäytyneeksi määrittyivät yksiselitteisesti ne, jotka eivät ole koulutuksessa, työelämässä eivätkä TE-palveluissa asiakkaana. Osassa kirjoittelua syrjäytymisen nähtiin olevan yksilön omaa kyvyttömyyttä. Toisaalta, todettiin olevan asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, kuten vaikea lapsuus ja sairaudet. Ammattilaisilta, jotka työskentelevät syrjäytyneiden kanssa vaadittiin asennemuutosta, jotta aitoa kohtaamista tapahtuisi. Keinoksi syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä vähentämiseen tarjottiin ylivoimaisesti eniten koulutusta, jonka nähtiin olevan nuoren pelastus jo sinällään. Vastuullinen tekijä, joka voisi tehdä syrjäytymisen asialle jotain, kätkeytyi lähes kaikissa kirjoituksissa passiivi muotoon.
...
