Sosioekonomisten elintapaerojen vähentäminen terveyden edistämisen hankeohjelmissa : hallituksen kärkihankeohjelmien vastuuhenkilöiden käsityksiä vähentämistoimista

Abstract

Lahti, A. 2018. Sosioekonomisten elintapaerojen vähentäminen terveyden edistämisen hankeohjelmissa: hallituksen kärkihankeohjelmien vastuuhenkilöiden käsityksiä vähentämistoimista. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma. 58 s., 5 liitettä.

Sosioekonomisten terveyserojen vähentämistavoite on ollut pitkään osa valtion hankepohjaisia terveysohjelmia. Terveydentilassa ja kuolleisuudessa ilmenevät erot eri koulutus-, ammatti- ja tuloryhmien välillä eivät tästä huolimatta ole kaventuneet. Sosioekonomisten ryhmien väliset elintapaerot ovat yksi terveyseroja aiheuttava tekijä.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää millaisia käsityksiä terveydenedistämishankkeiden vastuuhenkilöillä on hankeohjelman avulla tehtävästä sosioekonomisten elintapaerojen vähentämisestä. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää asiantuntijaa neljästä hankeohjelmasta, jotka saavat valtionavustusta sosiaali- ja terveysministeriön Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön -kärkihankeprojektissa. Tähän tutkimukseen mukaan valitut hankeohjelmat ovat Neuvokas perhe, VESOTE, Voimaa vanhuuteen ja Yhteinen keittiö. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Elintapaerojen vähentämisen toimintatavoiksi muodostettiin aineiston perusteella neljä teemaa: tavoitteet ja kohderyhmä, palvelun saavutettavuus, toiminnan järjestäminen ja heikoimmassa asemassa olevien tavoittamisen keinot. Selkeät tavoitteet ja vaikutusten arviointi nähtiin merkittävänä osana hankeohjelmissa tehtävää elintapaerojen vähentämistyötä. Sekä kaikille avoin että tietyille sosioekonomisille ryhmille kohdennettu toiminta koettiin tärkeäksi. Keskeiseksi tekijäksi nostettiin myös oikean kohderyhmän tunnistaminen ja tavoittaminen. Lisäksi toiminnan sisältö ja saavutettavuus tulee suunnitella kohderyhmän näkökulmasta. Toiminnan sisällössä korostettiin voimavarojen vahvistamista, tietojen ja taitojen lisäämistä sekä sosiaalisten suhteiden merkitystä. Moniammatillista yhteistyötä voidaan haastateltavien mukaan hyödyntää monin tavoin. Eri tahojen osallistuminen, oikea viestintäkanava ja henkilökohtainen lähestyminen nähtiin keinoiksi tavoittaa heikoimmassa asemassa olevat toiminnan pariin.

Hankevastaavat tunnistivat niitä haasteita, jotka jarruttavat heikoimmassa asemassa olevien osallistumista elintapojen parantamiseen tähtäävään toimintaan. Haastateltavat toivat esiin menettelytapoja, joiden avulla osallistumisen ajatellaan lisääntyvän ja elintapaerojen vähentyvän. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa sosioekonomisten elintapaerojen kaventamiseen tähtäävien ohjelmien suunnittelussa ja arvioinnissa.

Lahti, A. 2018. The contribution of health promotion programs at reducing socioeconomic inequalities in lifestyle: Finnish government key project’s program managers’ notions of means to tackle disparities. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 58 pp., 5 appendices.

Reducing socioeconomic inequalities in health has been part of Finnish project-based health programs for a long time. Nevertheless, inequalities in health status and mortality between different levels of education, occupation and income haven’t decreased. Socioeconomic differences in lifestyle is one cause of health inequalities.

The purpose of this study is to investigate program managers’ notions of tackling socioeconomic lifestyle inequalities in health promotion programs. Data consisted of seven interviews representing four programs that has been granted subsidies in the Finnish government’s key project ”Good practices into permanent use”. Programs selected for this research are called Establishing the Strength in Old Age Programme, Resourceful Family method, Social kitchens and reinforcing inclusion and Strengthening lifestyle counselling in health and social services and related service chains. Qualitative content analysis was used to analyse the data.

Four themes regarding methods to reduce inequalities in lifestyle were formulated on the basis of the data: objectives and target group, accessibility of service, organization of activities and means to reach the people with lower socioeconomic position. Clear objectives and outcome evaluation were seen as significant part of reducing lifestyle inequalities in health promotion programs. Both universal and targeted activities for specific socioeconomic groups were found important. Identifying and reaching correct target group was highlighted as a key priority. Additionally, the content and accessibility of activities should be planned from the target group’s perspective. Empowerment, increasing knowledge and skills as well as importance of social relationships regarding the content of an activity were underlined. According to the interviewees, multi-professional collaboration can be utilised in multiple ways. Participation of various parties, relevant communication channel and personal approach were seen as means to reach the people with lower socioeconomic status to participate in activities.

Interviewees identified the barriers that prevent participation of socioeconomically disadvantaged in healthy lifestyle programs. They brought out methods supposedly to increase the level of participation and reduce inequalities in lifestyle. The results of this study can be used when planning health promotion programs aiming at tackle inequalities in lifestyle.