Tarinoita eroperheen isovanhemmuudesta

Abstract

Lapsiperheiden erot ovat varsin yleisiä nykypäivänä, mutta olemassa oleva erotutkimus on keskittynyt pääasiassa ydinperheen sisäisten suhteiden tarkastelemiseen erotilanteessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää ja kuvata, millaisia tarinoita lapsiperheen eron jälkeiseen isovanhemmuuteen sisältyy ja millaisena isovanhemman toimijuus näyttäytyy eron jälkeen. Tutkimusaineisto koostui kahdestatoista eroperheen isovanhemman kirjoitelmasta. Kirjoittajista 10 oli naisia ja 2 miehiä. Aineisto analysoitiin narratiivista tutkimusotetta hyödyntäen. Tämän lisäksi aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysia. Tutkimustulokset jakautuvat tarinatyyppiluokitteluun sekä isovanhempien toimijuuden kuvaamiseen. Kirjoitelmista erottui kolme tarinatyyppiä, jotka erosivat toisistaan juonellisesti. Tarinatyypit olivat eron erottamat kertojat, eron lähentämät kertojat sekä erossa suhteensa ennallaan säilyttäneet kertojat. Isovanhempien toimijuutta puolestaan sävytti vahvasti toimijuuden rajoittaminen, jonka keskeisinpänä syynä oli lapsen vanhemman taholta tapahtuva vieraannuttaminen. Kaiken kaikkiaan isovanhemmat näyttäyivät aineistossa kuitenkin varsin aktiivisina toimijoina, joiden toimijuuden päämääränä oli lapsenlapsen parhaaksi toimiminen. Tämä tutkimus osoitti, että isovanhemman ja lapsenlapsen suhde joutuu murrokseen lapsiperheen eron myötä ja isovanhempi joutuu erotilanteessa määrittelemään roolinsa isovanhempana uudelleen.