Ravitsemuksen yhteys kotihoidossa olevan henkilön elämänlaatuun

Abstract

Kotihoidossa olevien asiakkaiden keski-ikä nousee ja terveydentila heikkenee, minkä vuoksi aliravitsemuksen riski palvelun käyttäjillä kasvaa. Aliravitsemuksen terveydelliset haitat tiedetään hyvin, mutta aliravitsemuksen ja iäkkäiden ihmisten elämänlaadun välisiä yhteyksiä on toistaiseksi tutkittu vielä vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko ravitsemuksella yhteyttä 65–95-vuotiaiden kokemaan elämänlaatuun kotihoidossa. Tutkimus toteutettiin osana Keski-Suomen maakunnan vanhuspalvelujen kotihoidossa tehtävää tutkimusta. Tutkimuksessa oli mukana kolmen keskisuomalaisen kunnan kotihoidon asiakkaita (n=69). Suurin osa tutkittavista (61 %) oli yli 80-vuotiaita ja naisten osuus koko joukosta oli 70 %. Ulkona heistä liikkui 81 % joko apuvälineen kanssa tai ilman. Suurimmalla osalla (84 %) kotihoidon palvelut olivat jatkuneet yli vuoden. Tutkimus toteutettiin pääosin kotihaastatteluna strukturoitua kyselylomaketta käyttäen. Ravitsemustilannetta arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA)-mittarilla ja lisäkysymyksillä. Parempaa ravitsemustilannetta kuvaa pisteet 24 - 30 ja huonompaa 23.5 tai sitä alhaisempi pistemäärä. Elämänlaatumittarina käytettiin Maailman terveysjärjestön elämänlaatumittarin lyhyempää versiota (WHOQOL-BREF). Tilastollisina menetelminä käytettiin frekvenssijakaumien tarkastelua ja riippumattomien otosten t-testiä. Ravitsemustilanteen ja elämänlaadun yhteys oli tilastollisesti merkitsevä yleisen elämänlaadun kokemuksessa (P= 0.025). Paremmassa ravitsemustilanteessa olevat kokivat yleisen elämänlaatunsa paremmaksi kuin heikommassa ravitsemustilanteessa olevat. Samanlainen yhteys oli myös elämänlaadun sosiaalisessa ulottuvuudessa (P=0.012). Paremmassa ravitsemustilanteessa olevat kokivat sosiaalisen elämänlaatunsa paremmaksi kuin heikommassa ravitsemustilanteessa olevat. Sen sijaan ravitsemuksen yhteydestä elämänlaadun fyysiseen, psyykkiseen ja ympäristö-ulottuvuuteen ei saatu tilastollisesti merkittävää näyttöä, mutta tulokset olivat samansuuntaiset kuin sosiaalisessa ulottuvuudessa. Yhteiskunnallisesti tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi vanhuspalveluissa ennaltaehkäisevän työn suunnittelussa ja kehittämisessä. Väestötasolla ravitsemustilan kohentuminen voisi parantaa iäkkään väestön elämänlaatua. Tällä voisi olla yhteiskunnan menoja hillitsevä vaikutus niin palvelujen tarpeen kuin kustannusten kehityksenkin suhteen.

The risk of malnutrition among home care clients is increasing because of the growth of average age and weakening health condition among elderly service users. We have a lot of information on the health disadvantages of malnutrition, but so far the links between malnutrition and the quality of life of older people have been studied to a very limited extent. The aim of this study was to find out whether nutrition is related to the quality of life experienced by 65-95-year-olds in home care clients. The study was carried out as a part of larger research for home care services in Central Finland. The study included clients of home care from three Central Finland municipalities (n = 69). Most of the examinees (61%) were over the age of 80 and women accounted for 70% of the total. 81% of them could move out with or without mobility aids. Most of them (84%) the home care services had lasted for more than a one year. Data collection was mainly performed as home interviews using a structured questionnaire. The nutrition status was evaluated with Mini Nutritional Assessment (MNA) meter and open questions. A better nutritional situation is represented by score 24 to 30 and worse score of 23.5 or lower. The short version of World Health Organization’s quality of life assessment WHOQOL-BREF was utilized. Statistical methods included assessment frequency distributions and t-test for independent samples. The nutrition status was statistically significantly associated with the quality of life (P = 0.025). Participants with better nutrition status experienced better overall quality of life than participants with worse nutrition status. The nutrition status was also statistically significantly associated with the social dimension of the quality of life (P = 0.012). Participants with better nutrition status experienced better social quality of life than participants with worse nutrition status. On the other hand, the relation of nutrition on the physical, mental and environmental dimensions of quality of life was not statistically significant, although the results tended to be similar in all dimensions. Results of this can be used in designing and developing the preventative work in elderly services. The improvement of nutrition status could enhance the quality of life of elderly people and therefore lower the cost of society, both in terms of service needs and cost development.