Sijaisperheet mediassa : sijaisperheiden representaatiot Helsingin Sanomissa.

Abstract

Tutkimus käsittelee sijaisperheiden representointia Helsingin Sanomien media-aineistossa. Tarkoituksena on selvittää, millaisia sijaisvanhemmuuden representaatioita luodaan mediassa kielellisten valintojen kautta. Vuodesta 2012 lähtien sijaisperheet ovat toimineet lastensuojelussa ensisijaisena sijaishuollon muotona, jolloin tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sijaisperheistä sekä median tavasta käsitellä aihetta. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisissa yhteyksissä sijaisperheistä kirjoitetaan Helsingin Sanomissa sekä millaiseen rooliin sijaisperheet teksteissä asetetaan.

Tutkielmassa representaatioita tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksessä, jonka taustalla vaikuttaa sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen taustaoletuksena on diskurssianalyyttinen käsitys kielenkäytön seurauksia tuottavasta luonteesta, ja tutkimuksen toteutuksessa on hyödynnetty erilaisia teorioita kriittisestä diskurssianalyysistä. Tutkimus nojaa Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin käsitykseen median vallasta, jolla on vaikutusta yhteiskuntaan ja mielikuvien muodostukseen.

Tutkielma on laadullinen ja aineistolähtöinen. Aineistona pro gradu -tutkielmassa toimivat Helsingin Sanomien Digi-palvelussa julkaistut tekstit, jotka on ilmestyneet vuosina 2012‒2017. Aineisto koostuu uutisista ja artikkeleista, jotka käsittelevät sijaisperheitä.

Tutkimus tuotti sijaisperheistä viisi erilaista representaatiota. Ne ovat 1) huostaanotto osana elämäntarinaa, 2) lain ohjailema lastensuojelu, 3) sijaisvanhemmuus työnä, 4) rikoksesta syytetyt ja tuomitut sekä 5) vaihtoehto lapsettomuudelle. Representaatioiden rakentamiseen osallistuivat huostaanoton kokeneet lapset ja biologiset vanhemmat, sijaisvanhemmat itse, tutkijat ja erityisalan asiantuntijat sekä yhteiskunnan valtaa edustavat instituutiot.

Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että medialla on mahdollisuus vaikuttaa sijaisperheistä muodostuviin mielikuviin. Asiantuntijat ja valtaa omaavat instituutiot näyttäytyivät mediassa luotettavina lähteinä, jotka vaikuttavat representaatioiden syntyyn. Tutkimustulokset osoittivat tarpeen lastensuojelun sijaishuollon kehittämiselle sekä perhehoidon laadun vahvistamiselle.