Tässä väitöskirjassa tarkastellaan korkeakoulutettujen tutkinnollaan saavuttamien työelämätulosten eriytymistä ja eriytymisen yhteyttä koulutusalaan sekä muihin tutkinnon suorittaneiden taustaan liittyviin tekijöihin. Näitä tekijöitä ovat sukupuoli, pohjakoulutus ja
ikä. Lisäksi eriytymistä tarkastellaan työantajasektorin (julkinen/yksityinen) mukaan, joka
on olennaisesti yhteydessä sekä koulutusalaan että sukupuoleen.
Tutkimuksen teoreettisessa kehyksessä korkeakoulututkinto ymmärretään resurssina,
joka valmistuneella on hyödynnettävissä työelämään sijoittumisessa, mutta jonka hyödynnettävyys eriytyy henkilöiden muiden ominaisuuksien mukaan. Resurssinäkökulma perustuu signaaliteoriaan, jonka mukaan koulutus on työelämässä signaali, joka kuvaa monella
tavoin työntekijän kyvykkyyttä. Resurssimerkitys huomioi sen, että tutkinnon arvoon resurssina vaikuttavat monet muut tekijät. Tutkinnon lisäksi työnantajat käyttävät signaaleina muun muassa tutkinnon koulutusalaa ja nimekettä,
työkokemusta ja sukupuolta, jotka
vaikuttavat myös tutkinnon arvoon. Merkittävästi resurssiarvoa muokkaavat sukupuolen
mukainen segregaatio, tutkinnon erilainen merkitys professio- ja generalistialoilla ja työnanatajasektoreilla (julkinen/yksityinen) sekä erilaisissa rekrytointistrategioissa, joita käytetään muun muassa eri tyyppisiin työtehtäviin palkattaessa.
Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja niihin pohjautuvasta koontiosuudesta, jossa keskitytään seuraaviin kysymyksiin: 1) Millainen merkitys koulutusalalla ja tutkinnolla on työelämätulosten eriytymisessä? 2) Mikä merkitys sukupuolella on työelämätulosten eriytymisessä, ja miten sukupuolen merkitys eroaa koulutusalojen ja korkeakoulusektorien kesken? 3) Miten työnantajasektori määrittää työelämätulosten eriytymistä, ja
miten sektorin merkitys eroaa koulutusaloittain sekä naisten ja miesten kesken? 4) Miten
valmistuneiden pohjakoulutus ja ikä ovat yhteydessä työelämässä saavutettuihin tuloksiin?
Työelämätuloksilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kaikkia niitä etuja ja hyötyjä, jotka
valmistuneen on mahdollista tutkinnollaan saavuttaa, kuten työllistymistä, sujuvaa työelämään siirtymistä, palkkausta, ammatillista ja sosioekonomista asemaa. Osatutkimuksissa käytetään kolmea aineistoa, joista kaksi on kyselyaineistoja ja yksi
Tilastokeskuksen rekisteriaineisto. Valmistuneille suunnatuista kyselyistä ensimmäinen
kohdistui ammattikorkeakoulutusta kahdelta koulutusalalta valmistuneille (kaupan ja
hallinnon ala; tekniikan ja liikenteen ala) (n= 1263). Toinen kysely suunnattiin sekä ammattikorkeakoulusta että yliopistosta teknilliseltä ja kaupalliselta alalta valmistuneille
(n=2155). Kolmas aineisto muodostuu Tilastokeskuksen rekistereistä. Opiskelijarekisteristä tehdyn otoksen pohjalta yhden aloittajakohortin etenemistä seurattiin valmistumiseen
ja työelämään siirtymiseen saakka (n= 3320), jolloin tiedot linkitettiin väestörekisterin,
tutkintorekisterin ja työssäkäyntitilaston tietoihin. Aineistojen analyysissa hyödynnetään
tilastollisia menetelmiä sekä laadullista sisällönanalyysia.
Tulosten mukaan valmistuneiden saavuttamat työelämätulokset eriytyivät voimakkaasti koulutusalojen kesken ja tutkinnon suorittaneiden muiden taustatekijöiden mukaan.
Koulutusala oli eriyttävistä tekijöistä kaikista merkittävin: koulutusalojen väliset erot olivat
hyvin huomattavia niin ammattikorkeakoulu- kuin yliopistotutkinnon suorittaneillakin.
Myöskään sama tai samalla alalla suoritettu tutkinto ei tuottanut kaikille hyvää ja vakaata
asemaa työelämässä; vaikka osa sijoittui hyvään asemaan, osa päätyi tehtäviin, jotka eivät
vastanneet korkeakoulututkinnon tasoa. Erityisesti amk-tutkinnon kaupan alalla suorittaneista osa päätyi työntekijän asemaan jota ei voi pitää korkeakoulutusta vastaavana. Yliopiston koulutusalojen kesken professionaalin asemaan sijoittuminen ja palkkataso erosivat erittäin huomattavasti koulutusalojen kesken: kun joillakin aloilla valtaosa toimi professionaalin tehtävissä, joillakin toisilla aloilla tähän asemaan sijoittui vain noin puolet.
Palkkataso oli korkeimmin palkatuilla aloilla kaksinkertainen matalimmin palkattuihin
aloihin verrattuna. Koulutusalojen välisillä eroilla oli selkeä yhteys myös siihen, kummalle sektorille valmistuneet yleensä sijoittuivat. Julkisella sektorilla työskentelevät toimivat
yleensä professionaalin asemassa, koska julkisen sektorin muodolliset kelpoisuusvaatimukset edellyttävät tutkinnon suorittamista. Palkkataso taas oli monilla aloilla korkeampi yksityisellä sektorilla. Tulosten voimakasta eriytymistä koulutusalojen kesken selittää
muun muassa koulutusekspansion laajuuden erot alojen välillä.
Myös sukupuoli määritti voimakkaasti valmistuneiden saavuttamia työelämätuloksia.
Naisten saavuttamat tulokset olivat kauttaaltaan alhaisempia kuin miesten saavuttamat.
Naiset olivat useammin epävakaassa (määräaikaisessa) työsuhteessa, matalammassa asemassa ja heidän palkkatasonsa oli alhaisempi. Asiantuntijan asemaan etenkin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet naiset sijoittuivat miehiä harvemmin. Naisten ja miesten väliset erot olivat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla vielä suuremmat kuin
yliopistotutkinnon suorittaneilla. Voidaankin päätellä, että korkeampi tutkinto jossain
määrin kompensoi sukupuolen vaikutusta. Työnantajasektorilla oli lisäksi merkitystä naisten saavuttamien työelämätulosten kannalta. Vaikka naisten työsuhteet olivat epävakaampia (määräaikaisia) useammin julkisella sektorilla, naisten ja miesten saavuttama ammatillinen asema ei eronnut julkisella sektorilla. Myös palkkaero oli jonkin verran pienempi
julkiselle sektorille sijoittuneiden naisten ja miesten kesken. Julkiselle sektorille työllistyminen oli siis usein naisille edullisempaa, joskin siinä oli eroja alojen kesken. Korkeakou-
lututkinnon suorittaneiden pohjakoulutuksella ei ollut merkitystä työelämätulosten kannalta. Sen sijaan iällä oli merkitystä siten, että aikuisena (yli 25 v.) opinnot aloittaneiden
palkkataso oli korkeampi kuin nuorena opinnot aloittaneiden, joskaan ei kaikilla koulutusaloilla. Aikuisten pidempi työkokemushistoria tuotti heille korkeamman tulo tason
maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kun työura etenee pidemmälle, tämä ero todennäköisesti katoaa.
Tulosten mukaan korkeakoulututkinto oli varsin erilainen resurssi eri aloita valmistuneille ja erilaiset taustaominaisuudet omaaville henkilöille. Tutkinto ei tuottanut kaikille sen suorittaneille korkeita työelämätuloksia. Eriytymisen syyt liittyvät sekä koulutusekspansioon että moniin työelämän ja yhteiskunnallisen kontekstin muutoksiin.
...
