The career potential of migrant scholars in Finnish higher education : emerging perspectives and dynamics

David Hoffman tutki väitöstyössään suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä työskentelevien akateemisten siirtolaisten näkökulmia ja kokemuksia. Tutkimus toi esiin tärkeitä haasteita liittyen suomalaisen väestön nopeaan ikääntymiseen ja kansainväliseen muuttoliikkeeseen. Hoffmanin analyysi tunnisti tieteenaloja, joilla akateeminen liikkuvuus on vahvaa sekä aloja, joilla se on lähes olematonta. Lisäksi tutkimus osoittaa, että akateeminen liikkuvuus toimii hyvin joidenkin siirtolaisryhmien kohdalla, kun taas toisia siirtolaisryhmiä ei juuri löydy henkilöstölistoilta. Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, että Suomen houkuttelevuutta työpaikkana ja kotimaana korkeasti koulutetuille ja ammattitaitoisille siirtolaisille tulisi lisätä. Vetovoiman lisäämisen sijaan tulisi kuitenkin keskittyä takaamaan jo maassa olevien siirtolaisten pysyminen täällä. Tärkeä näkökohta on myös se, että korkeasti koulutetut siirtolaiset huomaisivat, että Suomessa on hyviä uramahdollisuuksia ja työskentely täällä ei vaaranna heidän uraansa, Hoffman huomauttaa. - Tutkimukseni ei käsittele ”ulkomaalaisia”. Viisi suomalaista yliopistoa kattavassa case-tutkimuksessa haastateltiin 42 siirtolaistaustaista henkilökunnan jäsentä 27:sta maasta. Haastatelluista 22 oli Suomen kansalaisia tai pysyviä asukkaita, vaikka kaikilla heistä olikin siirtolaistausta, Hoffman kertoo Siirtolaisia tarvittaisiin lisää opettajiksi ja tutkijoiksi Hoffmanin tutkimus tuo esiin kaksi ääripäätä. Joissakin yksiköissä siirtolaisia löytyy henkilöstön kaikilta alueilta, eivätkä ulkomaalaistaustaiset professorit, yksiköiden johtajat ja tutkimusryhmien vetäjät ole harvinaisia. Näissä yksiköissä akateemisia siirtolaisia on sekä vakituisissa viroissa että määräaikaisissa toimissa, joista on mahdollista nousta vakituiseen asemaan. Toisissa yksiköissä jopa rahoitettujen jatko-opiskelijoiden löytäminen voi olla vaikeaa. Yliassistenttien, opettajien, erikoistutkijoiden ja professoreiden joukossa ei välttämättä ole lainkaan siirtolaistaustan omaavia henkilöitä. - Suomea ihaillaan maana, jossa sosiaalisten ja ammattiryhmien välinen hierarkia ei ole yhtä jyrkkä kuin monissa muissa maissa. Monet siirtolaiset ovat kuitenkin jääneet suomalaista koulutusjärjestelmää sävyttäneiden tasa-arvoa koskevien keskustelujen ja käytäntöjen ulkopuolelle. Nykyisissä akateemisen koulutuksen omaavien työllistymistä koskevissa keskusteluissa keskitytään sukupuoleen ja ikään; molempia seurataan akateemista koulutusta koskevissa tilastoissa. Siirtolaisia ei tilastollisesti katsoen ole olemassakaan, Hoffman toteaa. - Tulevaisuudessa kohdataan ongelmia, kun maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset siirtyvät koulutusjärjestelmään, jonka kokemus siirtolaisuudesta on vähäistä. OECD-tutkimusten mukaan suomalainen koulutus on tähän saakka lukeutunut maailman parhaiden joukkoon. Siitä huolimatta koulutusala ei välttämättä houkuttele maahanmuuttajia. Siirtolaistaustan omaavien vähäinen määrä yliassistenttien, opettajien, erikoistutkijoiden ja professoreiden joukossa saattaa osoittautua suomalaisen koulutusjärjestelmän Akilleen kantapääksi, Hoffman ennakoi. Päätöksentekijät välttelevät Suomessa siirtolaisuuteen liittyvää problematiikkaa, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.- Vaikka asioista keskustellaan näissä maissa kiivaasti, ovat ratkaisut usein kaukana täydellisestä, mikä tarjoaa Suomelle mahdollisuuden hyötyä muiden virheistä. Suomen vahvuutena on se, että maalla on kokemusta erilaisten sosiaalisten haasteiden kohtaamisesta ja tasa-arvon toteuttamisesta, Hoffman kuvaa