Konkurssin ennustaminen talouden tunnuslukujen ja yrityksen koon avulla

Abstract

Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan kysymykseen, voiko taloudellisilla tunnusluvuilla ennustaa tarkasti suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten konkursseja. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin, mitkä tunnusluvut ovat parhaita konkurssin ennustajia, ja parantaako yrityksen koon huomiointi konkurssin ennustamistarkkuutta. Aineistona tutkimuksessa käytettiin 606 suomalaista pk- yrityksen luokittelun täyttävää yritystä, joista 466 oli toimivia yrityksiä ja 140 konkurssiyrityksiä. Tutkimuksen aikajänteenä käytettiin kahta konkurssia edeltänyttä vuotta. Luonteeltaan tutkielma on kvantitatiivinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu taloudellisista tunnusluvuista, konkurssin määrittelystä, siihen johtavista syistä sekä konkurssin ennustamisen tutkimuksista. Ensimmäisenä viitekehyksessä käydään läpi yleisimpiä taloudellisia tunnuslukuja, niiden teoriaa ja laskentatapoja. Tämän jälkeen määritellään konkurssi käsitteenä ja tarkastellaan siihen johtavien syiden teorioita. Viimeisenä tutkitaan konkurssin ennustamisen aiempia tutkimuksia, joiden pohjalta johdetaan myös tämän tutkielman tutkimushypoteesit.

Tutkielman tuloksina havaittiin, että taloudellisilla tunnusluvuilla voitiin ennustaa toimivia yrityksiä hyvin tarkasti, mutta konkurssiyritysten ennustamistarkkuus oli parhaimmillaan vain 30 prosenttia. Parhaita yksittäisiä tunnuslukuja ennustamiseen olivat vakavaraisuuden (omavaraisuusaste) ja kannattavuuden (liikevoittoprosentti, koko pääoman tuottoprosentti) tunnusluvut. Lisäksi yrityksen koon huomiointi ennustemallissa paransi konkurssin ennustamistarkkuutta sekä kaksi vuotta että vuosi ennen konkurssia. Koko osoittautui tilastollisesti erittäin merkitseväksi selittäjäksi. Tulokset ovat suurelta osin yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa.