Show simple item record

dc.contributor.advisorHeinonen, Ari
dc.contributor.advisorMunukka, Matti
dc.contributor.authorKirvesniemi, Elisa
dc.date.accessioned2018-08-31T10:43:06Z
dc.date.available2018-08-31T10:43:06Z
dc.date.issued2018
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59404
dc.description.abstractNivelrikko on nivelen rustopinnan asteittaisesta vaurioitumisesta johtuva sairaus, jota esiintyy yleisimmin polvinivelessä. Liikunnan on todettu olevan hyvä hoitokeino polvinivelrikossa ja erityisesti vesiharjoittelua on veden painoa keventävän ominaisuuden vuoksi usein suositeltu polven nivelrikkopotilaille. Tämän satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää progressiivisen vesivastusharjoittelun vaikuttavuutta fyysiseen toimintakykyyn ja oireisiin postmenopausaalisilla naisilla lievässä polven nivelrikossa. Neljän kuukauden mittaisen intervention vaikuttavuutta ja vaikutusten pysyvyyttä 12 kuukauden seurannassa verrattiin harjoitus- ja kontrolliryhmän välillä. Tutkimukseen osallistui 87 vapaaehtoista 60-68-vuotiasta naista, jotka satunnaistettiin harjoitus- (n=43) ja kontrolliryhmään (n=44). Harjoitusryhmään kuuluneet harjoittelivat vedessä ohjatusti kolmesti viikossa neljän kuukauden ajan kontrolliryhmään kuuluneiden jatkaessa normaalia fyysistä aktiivisuuttaan. Tutkimuksen ensisijaisia tulosmuuttujia olivat GAITRite®-kävelyanalysaattorilla mitattu maksimaalinen kävelynopeus (m/s) sekä UKK-instituutin 2 km:n kävelytestin kävelyaika (s) ja arvioitu maksimaalinen hapenottokyky (VO2max, ml/kg/min). Toissijaisia tulosmuuttujia olivat KOOS-oirekyselyllä (Knee injury and Osteoarthritis Outcome Score) mitatut polven nivelrikon itsearvioidut vaikutukset oireisiin ja toimintakykyyn. Tutkimuksen tilastolliseen analyysiin otettiin mukaan vain tutkittavat, jotka olivat suorittaneet alku-, loppu- sekä seurantamittaukset kaikkien tulosmuuttujien osalta. Näin ollen tilastolliseen analyysiin otettiin mukaan yhteensä 68 tutkittavaa (harjoitusryhmä n=36, kontrolliryhmä n=32). Ryhmien välisessä vertailussa alku-, loppu- ja seurantamittausten välillä käytettiin toistomittausten varianssianalyysia. Tuloksissa havaittiin, että harjoitusryhmään kuuluneiden arvioitu maksimaalinen hapenottokyky parani (muutoksen ero: 1.1 ml/kg/min, 95% luottamusväli: 0.1 ; 2.0, p=0.028) ja KOOS-oirekyselyn avulla mitatut oireet vähenivät (muutoksen ero: 5.7 pistettä, 95% luottamusväli: 0.1 ; 11.4, p=0.045) vesivastusharjoittelun myötä kontrolliryhmään verrattuna. Muissa muuttujissa alku- ja loppumittausten välillä ei havaittu eroja. Harjoittelun hyödyt hävisivät vuoden seurannan aikana. Tutkimuksen mukaan progressiivisesta vesivastusharjoittelusta näyttäisi parantavan maksimaalista hapenottokykyä ja vähentävän polven nivelrikosta johtuvia itsearvioituja oireita. Intensiivisellä harjoitusjaksolla ei kuitenkaan saada aikaan pitkäkestoisia hyötyjä, mikäli harjoittelu lopetetaan. Omatoiminen harjoittelu ohjatun harjoitusjakson jälkeen saattaisi ylläpitää harjoittelun aikaansaamia positiivisia vaikutuksia.fi
dc.description.abstractOsteoarthritis is caused by a gradual damage of the articular cartilage and knee joint is most commonly affected. Exercise has been shown to be effective in knee osteoarthritis and especially aquatic exercise is recommended for patients with knee osteoarthritis due to the benefits of buoyancy of water. The purpose of this randomized controlled trial was to study the effectiveness and the maintenance of the benefits of progressive aquatic resistance training on physical condition and symptoms among postmenopausal women with mild knee osteoarthritis. The effectiveness of a 4-month intervention and the maintenance of the benefits during 12-month follow up was compared between intervention and control group. Eighty seven volunteer women, aged 60-68 years, were recruited and randomly assigned to an intervention (n=43) and control (n=44) group. The intervention group participated in supervised aquatic resistance training sessions over four months three times a week while the control group maintained usual level of physical activity. Primary outcomes of the study were maximum walking speed (m/s) measured using the GAITRite® walkway and walking time (s) and maximum aerobic capacity (VO2max, ml/kg/min) measured using UKK 2 km walking test. Secondary outcomes were self-reported symptoms and function measured using the Finnish version on KOOS (Knee injury and Osteoarthritis Outcome Score). Only those participants who had performed all the measurements of major outcomes at baseline, after intervention and after 12-months follow up were included to statistical analyses. Consequently 68 participants (intervention group n=36, control group n=32) were taken along. Repeated analysis of variance was used to compare the differences between intervention and control group at three measurement points. Results show that there was a significant increase in maximum aerobic capacity (mean change: 1.1 ml/kg/min, 95% confidence interval: 0.1 to 2.0, p=0.028) and symptoms measured with KOOS (mean change: 5.7 points, 95% confidence interval: 0.1 to 11.4, p=0.045) in favour of the intervention group. No change was seen in other outcomes after the 4-month intervention. Improvements disappeared during 12-months follow up. In conclusion, progressive aquatic resistance training improves maximum aerobic capacity and decreases the self-reported symptoms due to knee osteoarthritis. However, benefits are not maintained in the long term if the training is finished. Independent training after the supervised intervention could maintain the positive effects of exercise.en
dc.format.extent67
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofi
dc.subject.othervesivastusharjoittelu
dc.subject.othermaksimaalinen kävelynopeus
dc.titleVesivastusharjoittelu ja fyysinen toimintakyky lievässä polven nivelrikossa : harjoittelun vaikuttavuus ja pysyvyys postmenopausaalisilla naisilla.
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201808313991
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaLiikuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sport and Health Sciencesen
dc.contributor.laitosLiikunta- ja terveystieteetfi
dc.contributor.laitosSport and Health Sciencesen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.oppiaineFysioterapiafi
dc.contributor.oppiainePhysiotherapyen
dc.rights.copyrightJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rights.copyrightThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi50422
dc.subject.ysonaiset
dc.subject.ysopysyvyys
dc.subject.ysooireet
dc.subject.ysokipu
dc.subject.ysomaksimaalinen hapenotto
dc.subject.ysofyysinen toimintakyky
dc.subject.ysonivelrikko
dc.subject.ysopolvet
dc.subject.ysovesiliikunta
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record