5-luokkalaisten ahdistuneisuus ja motivaatio Move! -mittauksissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää 5.-luokkalaisten ahdistuneisuus- ja motivaatiotekijöitä Move! -mittaustunneilla. Lisäksi tarkastelimme Move! -mittauksista saatuja tuloksia sekä kontekstuaalisen ja situationaalisen ahdistuneisuuden välisiä eroja liikuntatunneilla. Tutkimme edellä mainittuja tekijöitä myös sukupuolittain. Tutkimuksen kohdejoukkona oli jyväskyläläisten peruskoulujen 5.-luokkalaiset tytöt ja pojat (n=313). Tutkimus kerättiin kahdella eri mittauskerralla. Aineiston keräsivät vastaava tutkija, sekä koulujen liikunnanopettajat. Ensiksi vastaava tutkija kävi kouluilla toteuttamassa kontekstuaalisen kyselyn, minkä jälkeen oppilaiden omat opettajat toteuttivat Move! -mittaukset ja situationaalisen kyselyn. Ahdistuneisuuden tarkasteluun käytettiin PESAS-mittarin suomenkielistä versiota (Barkoukis ym. 2005) ja motivaation tarkastelussa PLOC-R-mittarin suomenkielistä versiota. (Symeon ym. 2011.) Molempien mittarien luotettavuutta mitattiin Cronbachin alfakertoimella. Tulosten analysointiin käytettiin sekä riippuvien että riippumattomien otosten t-testejä. Tutkimustulosten mukaan koetussa ahdistuneisuudessa Move! -mittauksissa ja tavallisilla liikuntatunneilla ei havaittu eroa. Tarkasteltaessa sukupuolittaisia eroja koetussa ahdistuneisuudessa Move! -mittauksissa, huomattiin tyttöjen olevan ahdistuneempia kuin poikien. Lisäksi tyttöjen havaittiin kuuluvan pakotetun säätelyn motivaatioluokkaan useammin kuin poikien. Muissa motivaatiojatkumon luokissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä keskiarvoeroja. Move! -mittausten tulosten keskiarvollinen tarkastelu osoitti poikien olevan keskimäärin tyttöjä parempia viivajuoksussa. Tilastojen mukaan tytöt puolestaan suoriutuivat paremmin alaselänojennuksessa täysistunnassa, molempien olkavarsien liikkuvuudessa sekä etunojapunnerruksissa, joka tosin oli helpotettu liikesuoritus verrattuna poikien vastaavaan. Vauhdittomassa 5-loikassa, ylävartalon kohotuksessa, kyykistyksessä ja heitto-kiinniotto-yhdistelmässä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja keskiarvojen välillä. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että opettajat ovat onnistuneet luomaan niin Move! -mittaustunneille kuin tavallisille liikuntatunneille sellaisen ilmapiirin, että oppilaat kokevat keskimäärin vain vähän ahdistuneisuutta. Tilanne on positiivinen ja on tärkeää, että tilanne saadaan pysymään jatkossakin vähintään yhtä hyvänä. Sisäisen motivaation synnyttämiseen tulisi kuitenkin kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, sillä iso osa oppilaista on ulkoisesti- tai amotivoituneita.