European narratives on EU’s energy security vis-á-vis Russian natural gas

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten venäläinen maakaasu vaikuttaa Euroopan Unionissa käsityksiin sen energiaturvallisuudesta. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään EU:n yhtenäisen energiapolitiikan muodostamisen haasteita ja EU:n pyrkimystä vähentää riippuvuuttaan venäläisestä tuontikaasusta. Tutkimuksen aineisto sekä analyysi koostuvat kahdesta osasta. Ensimmäisessä analyysiosiossa aineistona on Euroopan parlamentin istuntopöytäkirja Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä vuodelta 2006. Toinen analyysiosuus käsittelee Euroopan komission vuonna 2014 julkaisemaa energiaturvallisuusstrategiaa. Aineistoista voidaan havaita Euroopan unionissa vallitsevat puhetavat liittyen energiaturvallisuuteen. Tutkimuksen lopussa esitellään viimeisimmät kehityskulut liittyen erittäin turvallistettuun ja geopoliittisesti jännittyneeseen Nord Stream 2-kaasuputkihankkeeseen peilaten tutkimuksen analyysiosioihin. Tutkimuksessa käytettiin narratiivis-poliittista luentaa. Tutkimuksen metodologinen viitekehys ja teoreettinen keskustelu on yhdistetty politologiseen tulkintaan. Analyysissa nousevat esiin erityisesti turvallistamisen teemat. Tutkimuksessa tunnistettiin erilaisia hegemonisia narratiiveja ja vastanarratiiveja siitä minkälaisia käsityksiä EU:ssa on sen energiaturvallisuudesta suhteessa Venäjään. Narratiivinen analyysi osoitti, että EU käsittää Venäjän geopoliittisena toimijana ja uhkana sen maakaasun toimitusvarmuudelle. Lisäksi tutkimus osoittaa, että energiaturvallisuus on noussut merkittäväksi poliittiseksi tavoitteeksi EU:ssa. Energiaturvallisuudesta itsessään on tullut EU:n energiapolitiikan tavoite ja energiaturvallisuus on kohonnut esimerkiksi markkinoiden vapauttamisen edelle. Tutkimus osoittaa, että EU:n energiapolitiikkaa luonnehtii sisäinen jakautuneisuus johtuen jäsenmaiden erilaisista intresseistä. Tämä vaikeuttaa yhteisen energiapolitiikan rakentamista, mikä olisi edellytys EU:n energiaturvallisuuden vahvistamiselle ja unionin merkittävämmälle ulkopoliittiselle roolille energiapolitiikassa.

The aim of the study is to analyse how the European Union perceives its energy security in relation to Russia in the sphere of natural gas. Additionally, the study discusses the EU’s struggling of building a common and coherent energy policy and its aim to decrease its dependence on Russian natural gas imports. The research material as well as the analysis consists of two parts. In the first part of the analysis the research material consists of a transcript of the European Parliament’s discussion of the Russo-Ukrainian gas crisis in 2006. In the second part of the analysis the study discusses the European Energy Security Strategy released by the European Commission 2014. These research materials represent well the EU’s voice and approach in energy security. At the end of the study, the recent developments of the highly securitized and geopolitically intense Nord Stream 2 pipeline project are introduced and discussed in the context of the analysis. The study was conducted using narrative policy analysis. The analysis was conducted with a methodical framework of narrative analysis and political reading applying elements of security and securitizing theories. The study identified different master-narratives and counter-narratives in EU’s perception of energy security regarding Russia. These narratives showed that the EU perceives Russia as a geopolitical actor and a threat to its security of gas supply. Furthermore, the results of the study show that energy security has become a major priority on EU’s political agenda. Energy security per se has become a goal of the EU’s energy policy and energy security is dominating other goals like the market liberalisation. The study shows that struggles of internal divisions characterize the EU’s energy policy due to different interests of the Member States. This hampers the building of a coherent European energy policy which can be stated to be a precondition for the EU in order to strengthen its energy security and to become a stronger external actor in energy policy.