МАКРОСТРУКТУРЫ БОЛЬШЕВИСТСКОЙ ПРОПАГАНДЫ В 1917-ОМ ГОДУ : РЕПРЕЗЕНТАЦИИ, СВЯЗАННЫЕ С ФИНЛЯНДИЕЙ, В ГАЗЕТЕ «ПРАВДА»

Abstract

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, että millaisia semanttisia makrorakenteita ja representaatioita Suomeen liittyvässä bolševikkipropagandassa esiintyi vuonna 1917.

Semanttisilla makrorakenteilla viitataan pidemmän tekstikatkelman merkitysrakenteisiin (van Dijk 1988, 30-31), kun taas representaatiolla viitataan teoreettiseen olettamukseen (esim. Fairclough 1995; Halliday 1978) siitä, että eräs tekstin ominaisuuksista on sen kyky kuvata maailmaa. Propagandan taasen voidaan ymmärtää olevan tarkoitushakuista toimintaa, jolla pyritään muuttamaan joko ihmisen käyttäytymistä tai tämän ajatusmaailmaa (kts. esim. Jowett & O’Donnell 1986).

Tutkimusmenetelmäksi valikoitui Teun van Dijkin (1988) uutisanalyysi, sillä Norman Fairclgouh'n (1995, 30) mukaan kyseinen viitekehys keskittyy representaatioiden tarkasteluun joukkotiedotusvälineisiin kohdistuvassa analyysissä. Tutkimuksen materiaalina on neljä Pravda-sanomalehdessä vuonna 1917 julkaistua artikkelia, jotka liittyvät Suomeen.

Analyysin tuloksena voidaan osoittaa, että Suomeen liittyvässä bolševikkipropagandassa vuonna 1917 esiintyi kymmenen semanttista makrorakennetta, jotka olivat seuraavat: 1) väliaikaisen hallituksen politiikka, 2) porvariston asema ja sen menettelytavat, 3) bolševismi, 4) Suomen kansa, 5) Suomi, 6) kamppailu imperialismin kanssa, 7) bolševikkien historiallinen kutsumustehtävä, 8) kansalaisoikeuksien puuttuminen juutalaisilla Suomessa, 9) luokkataistelun olemus ja vallankumouksen vaikutus eduskunnan toimintaan sekä 10) eduskunnan toiminnan vaikeutuminen porvariston takia. Tämän lisäksi tutkimustuloksista käy ilmi, että bolševikit loivat ristiriitaisia representaatioita esimerkiksi väliaikaiseen hallitukseen liittyen. Yhtäältä tämä esitettiin imperialistisena, mutta toisaalta kykenemättömänä tekemään poliittisia päätöksiä. Tämän lisäksi bolševikit loivat representaatioita, jotka perustuivat vastakkainasettelulle. Selvin esimerkki edellisestä on porvariston ja proletariaatin vastakkainasettelu, jossa edellinen esitettiin uhkana. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että bolševikkipropagandan kolmas yleispiirre on sen luomien representaatioiden yksipuolisuus; ideaalitilanteessa porvaristo on täysin poissuljettu poliittisesta prosessista, esimerkiksi. Representaatioiden yksipuolisuus korostuu myös siinä, että käyttäessään vierasta puhetta propagandassaan, bolševikit hyödynsivät ainoastaan poliittisten liittolaistensa tekstiä.