Yksintulleiden nuorten turvapaikanhakijoiden osallisuuden ja osattomuuden kokemukset turvapaikkaprosessin aikana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, millaisia osallisuuden ja osattomuuden kokemuksia alaikäisenä ilman huoltajaa turvapaikanhakijoina Suomeen tulleilla nuorilla aikuisilla on ollut turvapaikkaprosessin aikana. Tutkimushetkellä haastateltavat ovat oleskeluluvan saaneita yli 18-vuotiaita nuoria aikuisia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena osallisuus ja osattomuus näyttäytyy eri aikoina ja eri paikoissa nuorten turvapaikanhakijoiden kokemana. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten yksintulleiden turvapaikanhakijanuorten osallisuuden kokemuksiin olisi mahdollista vaikuttaa.

Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kuutta vuoden 2015 aikana yksintullutta turvapaikanhakijaa. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen keskiössä ovat osallisuutta ja osattomuutta koskevat teoriat, joihin tutkimuksen tuloksia peilataan. Tutkimuksen tuloksia myös verrataan aiempiin aiheesta tehtyyn tutkimuskirjallisuuteen.

Tutkimuksen keskeisissä tuloksissa todetaan, että osallisuutta tuottavia tekijöitä nuorilla ovat yhteisöllisyys, toimintamahdollisuudet ja sisäiset voimavarat. Osattomuutta tuottavia tekijöitä ovat ulkopuolisuuden tunne, vastaanottokeskus totaalisena instituutiona ja odotustilassa eläminen. Lisäksi tutkimuksen tulosten perusteella todetaan, että erityisesti siirtymät alaikäisten ryhmäkodista aikuisten vastaanottokeskukseen ovat nuorille osattomuutta lisääviä vaiheita. Koko turvapaikkaprosessin ajan alaikäisyksikössä asuneilla nuorilla osallisuuden kokemukset ovat sen sijaan olleet nousujohteisia.

Avainsanat: alaikäinen, turvapaikanhakija, osallisuus, osattomuus