Slunga, A. 2018. Yhteisöllisyys ja etäteknologia aikuisten kehitysvammaisten terveyttä edistävässä kuntoutuksessa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Fysioterapian pro gradu -tutkielma, 65 s., 2 liitettä.
Kehitysvammaisten henkilöiden eliniän ennuste on noussut (Kehitysvammaisuus 2017). Heidän terveyskäyttäytyminen on kuitenkin puutteellista (Lotan ym. 2009; Johnson ym. 2011; Hassinen 2014; Heller ym. 2014; King ym. 2014; van Schijndel-Speet ym. 2014). Aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden työ- ja toimintakyvyn tukemiseen ja edistämiseen tarvitaan terveyttä edistäviä ohjelmia. Ohjelmissa tärkeään rooliin nousevat erityisesti fyysisen toimintakyvyn ja ravitsemuksen kohentaminen. Etäteknologian hyödyntämistä terveyden edistämisessä ei ole juurikaan tutkittu, mutta se vaikuttaa kiinnostavan kehitysvammaisia henkilöitä (Yalon-Chamovitz & Weiss 2008; Lotan ym. 2009; Lotan ym. 2010; Johnson 2014). Lisätutkimuksia etäteknologian soveltuvuudesta ja vaikutuksista kehitys
vammaisten henkilöiden terveyden edistämisessä tarvitaan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteisöllisen kuntoutuksen yhteyttä aikuisten kehitysvammaisten fyysiseen toimintakykyyn ja terveyteen kokonaisaineistossa. Tutkimuksellinen intressi kohdistui kokonaisaineiston lisäksi erityisesti välillisesti ohjatun etäkuntoutuksen ja tavanomaisen kuntoutuksen eroihin fyysisessä toimintakyvyssä ja terveydessä. Tutkimukseen osallistui 70 aikuista kehitysvammaista henkilöä. Kuntoutuksen yhteyttä fyysiseen toimintakykyyn ja terveyteen arvioitiin yhden jalan tasapainon, puristusvoiman, 6 minuutin kävelytestin, painon, painoindeksin, verensokerin, verenpaineen ja sydämen sykkeen avulla. Koe- (n=36) ja kontrolli-ryhmään (n=34) jaon avulla pystyttiin vertailemaan välillisesti ohjatun etäkuntoutuksen ja tavanomaisen kuntoutuksen eroja. Tulosten analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics 24.0 -ohjelmalla riippuvien ja riippumattomien otosten t-testiä.
Tuloksissa ilmeni tilastollisesti merkitseviä (P<0.05) positiivisia muutoksia osallistujien fyysisessä toimintakyvyssä yhden jalan tasapainossa ja puristusvoimassa. Terveyttä mittaavissa testeissä puolestaan tilastollisesti merkitsevät positiiviset muutokset havaittiin painossa ja painoindeksissä. Koeryhmän sisällä positiiviset, tilastollisesti merkitsevät muutokset näkyivät yhden jalan tasapainossa, puristusvoimassa, painossa ja painoindeksissä ja kontrolliryhmällä yhden jalan tasapainossa, systolisessa verenpaineessa ja sydämen sykkeessä. Ryhmien väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä minkään testin osalta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että aikuisille kehitysvammaisille suunnattu terveyttä edistävällä yhteisöllisellä kuntoutuksella on positiivinen yhteys osallistujien fyysiseen toimintakykyyn ja terveyteen. Välillisesti ohjattu etäkuntoutus näyttää olevan vähintään yhtä tehokasta kuin tavan-omainen kuntoutus. Johtopäätökset ovat kuitenkin vain suuntaa-antavat muun muassa tutkimus-asetelmassa ilmenneiden haasteiden vuoksi. Lisää laajempia ja tutkimuksellisesti laadukkaampia tutkimuksia tarvitaan tulosten näytön varmistamiseksi sekä tulosten yleistämiseksi.
Asiasanat: kehitysvammaisuus, terveyden edistäminen, fyysinen toimintakyky, yhteisöllisyys, etäkuntoutus
...
