Kehollisuus ja tunteet sosiaalityössä : vuoropuhelua ihmisyyden ja ammattilaisuuden kanssa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sosiaalityöntekijöiden kehollisuuden ja tunteiden kokemista työssään. Tutkielmani pohjaa Merleau-Pontyn (1962) fenomenologisfilosofisiin näkemyksiin kehollisuudesta. Lähtökohtana on, että ihminen toimii aina kehollisena kokonaisuutena kaikessa tekemisessään. Ihmisen tietoinen toimijuus on sidoksissa kehon kautta ympäröivään maailmaan ja sen sosiaalisiin verkostoihin. Myös empatian kokeminen ja huolenpidon etiikka ovat lähtökohtaisesti yhteydessä ihmisen kehollisuuteen. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta kirjoituspyynnöllä kerätystä kirjoitelmasta sekä kuudesta haastattelusta. Aineiston analysoinnissa käytän sisällönanalyysiä, jonka avulla etsin sosiaalityöntekijöiden kehollisuuteen ja tunteisiin yhdistämiä merkityksiä ja pyrin tunnistamaan, miten ne arkipäivän työtilanteissa ovat läsnä. Katson aihetta etenkin työssä jaksamisen ja ammattietiikan näkökulmasta, ja peilaan havaintoja työn reunaehtoihin. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kehollisuudesta ja tunteista yhdistää niiden käsittely suhteessa ihmisyyteen ja ammattilaisuuteen. Sosiaalityöntekijänä toimiminen tapahtuu näiden kahden tekijän vuoropuheluna. Keholliset kokemukset liittyvät läheisesti kysymykseen siitä, millaisia olemme ylipäätään ihmisenä. Sosiaalityöntekijät tarkastelivat omaa persoonaansa, arvojansa ja toimintaansa suhteessa kehollisiin kokemuksiinsa. Omat kokemukset nähtiin inhimillisinä ja luonnollisina, mutta toisaalta ajateltiin, että sosiaalityöntekijän ammatissa täytyi tunteiden ilmaisun pysyä tietyissä ammatillisissa rajoissa. Tunteiden ilmaisua säädeltiin niin, että se tuki tavoitteellista työtä ja hyvää asiakassuhdetta. Kehon ja tunteiden kautta tapahtuu myös tilanteiden arviointia ja oman toiminnan mukauttamista asiakkaan tunnetilaan sopivaksi. Tässä toimintaa ohjaavat sekä työn tavoite että huolenpidon näkökulma, jolloin käyttöön tulevat keholliset resurssit toisen ihmisen kokemuksen tunnistamisessa ja siihen vastaamisessa. Sosiaalityöntekijälle kehollinen työ tarkoittaa omien tunteiden säätelyä, asiakkaan tunteiden tunnistamista ja niihin vastaamista sekä työn aiheuttaman kuormituksen purkamista kehosta. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa työhön liittyvä väkivallan uhka tuo kehollisuuden erityisen konkreettisesti esille. Sosiaalityöntekijöiden mukaan työhön liittyvät kokemukset ja tunteet voivat käsittelemättöminä varastoitua kehoon. Kokemusten purkamisessa niin työntekijän oma vastuu kuin työyhteisönkin merkitys tuotiin esille. Kokemusten käsittelyyn toivottiin keskustelun ohella myös suoremmin kehollisia keinoja.