Liikunnan drop out -ilmiö seuratoiminnan kehittämistuen hankehakemuksissa

Abstract

Liikunnan drop out -ilmiö, eli liikuntaharrastuneisuuden väheneminen murrosiässä, on Suomessa kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suurta. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) jakaman seuratoiminnan kehittämistuen (jatkossa myös seuratuki) yksi alatavoitteista on vähentää lasten ja nuorten liikunnasta luopumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten drop out -ilmiö tulee esille seuratukihankehakemuksissa, ja millaisia drop out ilmiötä vähentäviä toimenpiteitä urheilu- ja liikuntaseurat esittävät hakemusteksteissä. Tutkimusaineisto käsittää yhteensä 823 seuratukihakemusta vuosilta 2016 ja 2017, jotka ovat olleet saatavilla sähköisestä Seuraverkko-järjestelmästä. Aineiston analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Teemoittelun ja luokittelun ohella tutkimustulosten erittelyssä on hyödynnetty kvantifiointia eli laadullisen analyysin tulosten esittämistä numeraalisesti. Lisäksi löydöksiä havainnollistamaan on käytetty suoria lainauksia hankehakemusteksteistä. Drop out -ilmiö esiintyi seuratukihankehakemuksissa varsin laajasti, sillä sen vähentäminen oli tavoitteena useammassa kuin joka kolmannessa hankkeessa. Liikuntaseurat olivat ymmärtäneet ilmiön yhteiskunnallisen merkityksen, mutta useimmiten drop outin vähentämispyrkimykset pohjautuivat seuran omassa toiminnassaan havaitsemiin ongelmakohtiin. Hankehakemuksissa esiintyi monipuolisesti erilaisia drop outin vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Yleisimmät keinot vähentää liikunnasta luopumista hankkeissa olivat matalan kynnyksen harrastetoiminnan kehittäminen ja nuoren kiinnittäminen osaksi seuratoimintaa esimerkiksi valmentajan, ohjaajan tai tuomarin polulle. Tutkimustulosten perusteella drop out -ilmiö näyttäisi olevan merkittävässä asemassa seuratukihankkeissa. Olisi kuitenkin tärkeä päästä tutkimaan myös hakemuksissa esitettyjen tavoitteiden käytännön toteutumista, sillä tässä tutkimuksessa aineisto koostui ainoastaan hakemusteksteistä. Osassa hakemuksista drop out -ilmiön vähentämiseen tähtäävät konkreettiset toimenpiteet oli kuvattu ylimalkaisesti, ja vielä enemmän puutteita esiintyi tavoitteiden toteutumista mittaavien mittareiden esittämisessä. Näin ollen voidaan pohtia, tullaanko drop out -ilmiötä todella vähentämään hankkeissa niin laajasti kuin hakemustekstit antavat ymmärtää, vai onko käsitettä hyödynnetty ainoastaan hakemusretoriikkaa voimistamaan.