Lähi-itä on jo vuosikymmeniä ollut maailmanpolitiikan keskiössä, ja alueen konfliktin hallitsevat Lähi-idälle varattua palstatilaa länsimaisessa mediassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia Lähi-idän toimittajilla on omasta työstään ja tarkastella näitä kokemuksia rauhantutkija Johan Galtungin rauhanjournalismin ja sotajournalismin käsitteiden valossa. Galtungin teoreettista jäsennystä on käytetty aiemmin erityisesti uutisten sisältöjen analyysissa, mutta konfliktiuutisointia tekevät toimittajat ja heidän työnsä realiteetit ovat jääneet tutkimuksessa vähemmälle huomiolle. Tämä laadullinen tutkimus osaltaan lisää rauhanjournalismin ja sotajournalismin tutkimusta Lähi-idän kontekstissa.
Englanninkielisen tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista kymmenen Lähi-idän toimittajan kanssa. Haastatellut toimittajat ovat syntyperältään suomalaisia, ranskalaisia ja palestiinalaisia. Haastatteluaineistoa kertyi noin 11 tuntia. Analyysia varten haastattelut
litteroitiin. Itse analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla.
Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, Lähi-idän toimittajan työn erityispiirteet, työolosuhteet ja resurssit vaikuttavat siihen, millaista Lähi-idän journalismia luemme. Tarinoiden äärelle pääseminen vaatii journalisteilta uhrauksia Lähi-idän itsevaltaisissa maissa, joissa byrokratia on raskasta ja viranomaiset rajoittavat median toimintaa. Toimittajan omat verkostot alueella nousevat merkittäviksi, sillä erityisesti konflikteja uutisoivat journalistit joutuvat ohittamaan virallisia järjestelmiä päästäkseen uutisten äärelle. Haastatellut ilmaisivat huolensa siitä, miten toimittajiin aiempaa selvemmin kohdistuu uhka heidän ammattinsa perusteella. Myös lähteet ovat haluttomia puhumaan ja esiintymään omalla nimellään turvallisuussyihin vedoten. Toimittajien mukaan aikaan ja rahaan liittyvien resurssien puute, toimittajien Lähi-itään liittyvää osaamattomuus ja taustoittavan journalismin vähäisyys vääristävät kuvaa Lähi-idän tapahtumista ja uhkaavat laadukasta journalismia alueelta.
Toimittajat kritisoivat Galtungin rauhanjournalismin ja sotajournalismin malleja mustavalkoisiksi, mutta myös tunnistivat molempien mallien tunnusmerkistöä omalla alallaan. Rauhanjournalismi rinnastettiin laatujournalismiksi, mutta toimittajat korostivat myös, että heidän työnsä realiteetit ja resurssien puute ohjaavat sitä, millaisia uutisia Lähi-idästä syntyy. Journalistit suhtautuivat osin kriittisesti ajatukseen journalismista rauhanrakentajana, mutta painottivat myös, että journalismi osaltaan vaikuttaa konflikteihin ja yleiseen käsitykseen väkivallasta ja sodasta.
...
