Suomalaisten urheiluseurojen terveyden edistäminen : urheiluseurojen suhtautuminen terveyden edistämiseen sekä aktiivisuus ohjeistaa valmentajia terveyden edistämiseen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen suomalaiset lasten ja nuorten urheiluseurojen suhtautuminen terveyden edistämisen on ja kuinka aktiivisesti seurat ohjeistavat valmentajia terveyden edistämiseen, seurojen toimihenkilöiden ja valmentajien arvioimana. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä muuttujat ovat yhteydessä toimihenkilöiden ja valmentajien arvioihin.

Aineisto on osa kansallista Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) -tutkimusta ja se kerättiin kyselylomakkeilla vuoden 2013 aikana. Vastauksia saatiin 149 urheiluseurasta. Vastaajista toimihenkilöitä oli 309 ja valmentajia 279. Kvantitatiivista aineistoa analysoitiin keskiarvojen sekä prosentti- ja frekvenssilukujen avulla, TELS-indeksillä, Mann-Whitney U-testillä, ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä sekä binäärisellä logistisella regressioanalyysillä.

Tutkimustulosten mukaan kaksi kolmasosaa seuroista suhtautui positiivisesti terveyden edistämiseen. Seurat tunnistivat hyvin terveyttä edistävän ideologian, mutta huonommin terveyttä edistävät käytännön toimenpiteet ja toimintaperiaatteet. Terveyden edistämisen ohjeistamisessa seurat olivat keskimäärin suhteellisen passiivisia. Parhaiten seurat ohjeistivat valmentajia huomioimaan terveyden edistäminen harjoittelun ja/tai kilpailun aikana. Seurojen mukaan huonoimmin seuroissa toteutui valmentajien ohjeistaminen käsittelemään terveyden aihepiirejä valmennettavien kanssa. Toimihenkilöiden ja valmentajien arvioiden välillä löytyi eroa. Toimihenkilöt arvioivat valmentajia positiivisemmin seurojen suhtautumisen terveyden edistämiseen. Erot toimihenkilöiden ja valmentajien välillä olivat varsinkin ohjeistusaktiivisuuden osa-alueilla tilastollisesti hyvin merkitsevät siten, että toimihenkilöt arvioivat seurojen ohjeistamisen terveyden edistämiseen aktiivisemmaksi kuin valmentajat (p<0,001). Täysi- tai osapäiväinen työsuhde oli positiivisesti yhteydessä toimihenkilöiden arvioihin sekä seuran terveyden edistämisen orientaatiosta että ohjeistusaktiivisuudesta. Valmentajien arvioihin ei löytynyt muuttujaa, mikä olisi ollut yhteydessä heidän arvioihinsa kaikilla tutkittavilla osa-alueilla.

Parantaakseen tasoaan terveyden edistämisessä tulisi seurojen huomioida terveyden edistäminen varsinkin toimintaperiaatteissaan ja käytännön toimenpiteissään. Seurojen tulisi myös nykyistä laajemmin ottaa toiminnassaan huomioon valmentajien ohjeistaminen terveyden edistämiseen. Toimihenkilöiden ja valmentajien vastauksien eroavaisuus ohjeistusaktiivisuudessa viittaa siihen, että seurat hyötyisivät sisäisen kommunikaationsa parantamisesta. Tämän takia seurojen tulisi huomioida, miten ja missä tilanteissa ne ohjeistavat valmentajiaan terveyden edistämiseen.

This aim of this thesis was to examine the health promotion orientation and guidance activity of Finnish sports clubs, as self-assessed by the club officials and coaches. An additional aim was to examine which variables were associated with club officials’ and coaches’ evaluations.

The data is part of the national Health Promoting Sports Clubs (HPSC) study and was collected during 2013 through questionnaires. A total of 149 sports clubs answered the questionnaire, including 309 club officials and 279 coaches. The data was analyzed quantitatively using a variety of methods, including mean values, per cent and frequency distribution, HPSC index, Mann-Whitney U-test, cross-tabulation and chi-square test and binary logistic regression analyses.

The results show that two thirds of the sports clubs were highly health promotive. Health promoting ideologies were the most recognized aspect by the clubs, while practice and policies were the least recognized. The clubs were on average relatively passive in guiding their coaches to promote health. The clubs assessed their health-promotive guidance to concern most often practice and/or competition time. Guidance for coaches to go through health topics with the participants was the least likely to happen according to the clubs. There were differences between the club officials’ and coaches’ assessments. The club officials assessed the clubs’ health promotion orientation more positively than the coaches. The differences between the club officials and coaches were especially large regarding their assessments in the guidance activity categories, with club officials clearly assessing the clubs as being more active in health promotion guidance than the coaches (p<0,001). Full and part-time employment relationship were positively associated with the given assessments, both on health promotion orientation and guidance activity. No single contributing factor was found that would have been connected to coaches evaluations on both health promotion orientation and guidance activity.

It can be concluded that in order to reach a higher health promoting profile, sports clubs should focus especially on health promotive policies and practices. The clubs should also encourage their coaches to promote health in a broader manner. The differences between club officials’ and coaches’ assessments on their clubs’ guidance activity suggests that clubs could benefit from improving their internal communication. Therefore, clubs should focus on how and where they guide their coaches on health promotion.